tiistai 24. joulukuuta 2013

Sydän turvan possuilua joulukalenteri luukku 23




Hug me.

Say that you're there.
Don't go away.
I need you♡


Lauantaina menin ilman satulaa Concordella. Se oli jo tunnilla joten kattelin vähän edelliseltä tunnilta miten se oikein menee. Näytti menevän rauhallisesti ja rennosti. Hyvin mielin hyppäsin sen selkään sitten. Otettiin koko maneesi käyttöön joka musta oli ihan surkea juttu. Hirveä ruuhka aina jommalla kummalla puolella ja itse tietenkin asettauduin maneesin oven päätyyn koska kuvaaja istu siellä. En saannut tältä tunnilta hirveästi kuvia niin nyt saatte pärjätä vaan parilla ja videosta kaapatuilla. Mutta siihen tuntiin, alettiin sitten itsenäisesti verkata ja tein ympyrällä työskentelyä ja olisin tahtonut ravailla vaikka kuinka pitkään ja työstää siinä mutta nostettiin sitten laukat. Siitähän se helvetti pääsi irti. Concord kuumui ja yritti ryöstää, ei kuunnellut yhtään mua ja leikki vaan. Meinasi mennä hermot siihen. Harmitti kun jouduin käyttämään niin kovaa kättä kun se vaan possuili. Laukka ei yhtään lähtenyt pyörimään ja se meni minne sitä huvitti. Okei sen verran sain kuitenkin kiinni että mentin siellä missä minä halusin mutta vauhdista se päätti. Onneksi se rauhottu sitten ja ravailin sen kanssa siinä ja jopa ajoittain rentoutukin ja pystyin itsekkin hellittämään. Sillon se tuntu mahtavalle ja omalle ittelleen. Otettiin sitten toiseen kierrokseen laukkaa ja ei sekään hyvin mennyt. Ei kunnellut tippaakaan. Ihan ihmeellistä touhua. Leikki sata nolla mun kanssa. Sentään osasin olla päättäväinen ettei ihan holtittomaksi mennyt. Ei varmaan kukaan muu edes huomannut meidän tilannetta muuta kun minä. Itsehän sielä selässä istuin ja tunsin miltä hepasta tuntu. Nyt kun ajattelee niin ei muilla varmaan ollut tietoakaan kuinka pieleen meidän osalta laukat meni. Toki ope vähän huomautteli kaahottelusta, mutta siten varmaan meidän meno näytti kuitenkin asialliselta. Että ei se nyt niin hirveää ollut.  Otettiin välikäynnit ja juuri ravista olin siirtymässä käyntiin kun yhtäkkiä multa lähti toinen ohja. Se tippu maahan ja aluks luulin että se oli katkennu kun vaan vasemmassa kädessä oli ohja. Concord raukka tietenkin säikähti ja rupes hypähtelee ja tepsuttelee ja mä vaan huudan opea. Sitten kurottauduin ja yritin takertua ohjasta mutta näen että kuolain roikkuu siinä. Tartuin sitten johonkin suitsen osaan ja vedin Concordin pysähdyksiin. Ope tuli siihen ja sai kiinni ja kerto mulle että poskihihna oli katkennu. Mä vaan siinä olin silleen jaahas ja hyppäsin alas. Sille sitten tuotiin Lukaksen suitset lainaan...








Otettiin laukkojen jälkeen katrillia ja olin silleen ''plääh'' koska oisin mieluummin vääntänyt koulua ravaillen kun jossain ryhmässä käyntiä. Haukotellen sen mentiin tosin vähän otti taas päähän kun se possuili siinäkin, hyppi välillä sivuillekkin. Ei siinä mitään mutta eniten ärsytti edellä menevä joka oli koko ajan jäljellä jolloin mä jäin jälkeen enkä pysyny mun parin vieressä. Yhtä säätöä sekin. Voi kun olisin tahtonut vaan vääntää koulua! Ei tunnista oikein muuta ollutkaan. Ainoat onnistumiset oli pari pätkää ravissa jossa se meni ihanan rennosti ja kuunteli mua. Jäi kuitenkin kohtalaisen jouluiset fiilikset ja silti mun pikku possuttelia oli ihana

Ja okei ehkei se tunti nyt niin huonosti mennyt mitä teksti antaa ymmärtää. Upeahan se oli ja ajoittain laukassakin kuunteli. Mutta nyt oon valmis siirtyy uusiin hevosiin, Concord on ollut kyllä hieno ja opettavainen! Se on jo tärkeäkin mulle, pikku sydän turpa. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti