Linkkaa blogisi

Pitkästä aikaa tälläistä luvassa! Arvostelen jälleen mielenkiintoiset blogit omilla mielipiteilläni ja mainostan niitä täällä, kunhan kommenttiisi sisältyy:

Lyhyt, mutta kattava esittely blogistasi.

Linkki blogiisi.

Pieni palaute blogista esim. hyvää ja parannettavaa.

Kaksi tai useampi kuvapostuakseen liittyvä kuvaidea!
Lisäksi sinun täytyy olla blogini rekistötöitynyt lukija. 

Pistäkäähän blogeja tulemaan! Toivottavasti tulisi blogeja joissa olisi myös paljon videopainotteista osiota :) Anonyyminä voi myös tulla kommentoimaan kuvapostaus ideoita! 

Minä valokuvaajana

Valokuvauksessa käytän:

Runko: Sony nex-5N

Putket: Pääsäännöllisesti käytän 55-210mm,  toisena putkena toimii 18-55mm, harvemmin muttei kuitenkaan unohdettuna 50mm kiinteä putki.

Minusta on hassua kun ystäväni nauroivat kun lähdin metsään eväiden kanssa kuvailemaan. Sama asia kuin menisin mihinkä tahansa harrastukseeni. Sain ensimmäisen kamerani 12-vuotiaana ja siitä päivästä lähtien kamera on ollut minulle kuin jatkoajatus elämästäni. Kuvaan kaikkea mikä kiinnostaa, kuvaan kaunista luontoa, hassuja eläimiä, ihmisiä mitä vain mikä linssin taakse mahtaa tulla. Valokuvauksesta kehittyi harrastus vuonna 2013 syksyllä jolloin aloin kuvaamaan meidän järjestelmäkameralla. Opiskelin kaiken kuvauksesta kirjoilla, kuvaamalla. Vinkkien antajana toimi oma isäni joka kertoi lähtökohdat järjestelmäkameran käyttöön ja asetukset ja nimikkeet eri sanoille. Kuvasin eri asetusten kautta ja olin utelias kokeilemaan aina uutta samalle tai eri kohteelle. Nyt voinkin sanoa että olen meidän kameran järjestelmän läpikotaisin tutkinut.

Viime vuoden keväällä, mulla oli tosi rankkaa aikaa. Mä löysin valokuvauksesta itselleni rauhoittavan elementin. Erillaisilla kuvilla, erillaisilla valoilla mä tunsin että pystyin kertomaan jotain sellaisia asioita mitä ei sanoiksi saa. Se rauhoitti mua sisäisesti ja turvauduin valokuvaukseen. Tartuin kameraan kun alkoi ahdistamaan. Keskityin kuvaamiseen ja ainoastaan siihen mitä kamera kaappasi yhdeltä ainoalta hetkeltä. Yksinkertaista mutta kaunista. Auringonlaskun aikaan mun mieli lepäsi eniten, katsellen ja kuvaten laskevaa aurinkoa. Vastavalo, sitä kun opin kuvaamaan juoksin ulos aina auringonlaskun aikaan kuvaamaan ja käytin silmin näkevän auringon laksemisen jokaisen hetken.

Näin on edelleen, rauhoitun kun kamera on käsissä. Kamera on eloton hiljainen kaveri, se ei tuomitse vaan jakaa sinun kanssa näkemisen kauneuden. Vaikka kuvaamista olen vähentänyt, se on mulle tärkeä harrastus ja hevosten parissa viihdyn varsinkin kameran kanssa, kaikki pitää ikuistaa, kaikesta pitää luoda muistoja, jokaisesta elämänvaiheestasi. 

Mun koko elämäni on jotenkin kaapattu kameralle, tärkeä osuus valokuvaamisessa on itse kuvien katseleminen ja muisteleminen. Rakastan istua tietokoneella vanhoja valokuvia katsellen, ehkä muutaman kyyneleen menneisyydelle luon, kun muistelen sitä hetkeä mikä kuvassa on.

Miten on mahdollista tallentaa niin pieni hetki jota muistella lämmöllä tai surulla myöhemmin. Tapahtumarikas päivä voi sisältyä tasan yhteen valokuvaan joka tuo kaikki muistot päivästä, tai viikosta mieleen. Se on ihmeellistä minusta, mutta se on valokuvauksen arvo, luoda taidetta, luoda muistoja.

Minä valokuvaan ilmaistakseni itseäni ja arvostaakseni sitä mitä näen. 

Ratsastusvideo ja yhteishaku!

                                                    (pahoitteluni että videosta jäi tuo toinen musiikki loppuun!)

Maisema näyttää vähän erille kuin tuossa videossa. Video on siis hiihtolomalta jonka vasta nytten sain aikaiseksi tehdä, vielä näin myöhään illalla. Hitsi, mun piti tehä kouluhommia mutta päädyin leipomaan ja katsomaan netflixistä sarjaa ja lopuksi koneelle kirjoittamaan blogiin, siinähän se päivä vierähtikin. Huomenna oon menossa Roosan kanssa Helsinkiin ja Roosalle yöksi. Ajattelin kuvaa teille mydayn, katsotaan miten kuvaaminen sujuu!
Tänään tehtiin yhteishaut! Apua, olin vitkutellu niitä tähän päivään mennen mutta päädyin kuitenkin samaan vaihtoehtoon joka mulla on ollut jo vuoden mielessä. Pieni muutos opiskeluuni tuli koska halusinkin kirjoittaa ylioppilaaksi, mutta tiesin etten lukiossa pärjäisi tälläisellä laiskuudella. Päätin kuitenkin panostaa ja päädyin vaihtoehtoon joka oli kaksoistutkinto. Opiskelen siis Lähihoitajaksi ja kirjoitan mahdollisesti jaksamiseni mukaan ylioppilaaksi. Olen tyytyväinen valintaani ja kaiken järjen mukaan pääsen kevyesti sisään opiskelemaan. Olen kuullut paljon huonoa kaksoistutkinnosta niin saa nähdä nyt miten käy. 

Onko kukaan muu nauttinut ihanasta aurinkoisesta keväästä? Olen ihan rakastunut säähän ja vietinkin koirien kanssa pitkää lenkkiä pari päivää sitten auringon paisteessa. Pojat nautti metsässä rämpimisestä ja minäkin, pitkään aikaan. Kunhan saan itseni ulos hinattua niin nautin kyllä täysin rinnoin lenkillä, mikä olisi sen parempaa kun nähdä omat koirat juoksentelevan vapaana metsässä ja itse nauttien musiikista ja auringosta, ihanaa. 

Kuvailua

Ylempää oli siis Tampereella otettuja kuvia Elinan kameralla. Oli tosi kaunis maisema jäällä auringonlaskun aikaan, kuin myös päivällä. Tykkäsin hirveesti valokuvista, vaikka laatu kärsikin paljon kuvien lähetyksessä. 

Tässä muutamia kuvia kotoolta, kun lunta vielä oli. Harmittaa tosi paljon kun blogger muokkaa Ludvigin turkin tuollaisen ruman näköiseksi, enkä voi laadulle mitään. Kamalan näköinen.. Onko jollain vinkkejä tälläiseen? Ludvigia on helppoa kuvata, koska se on vaalea joten huomattavasti helpompi kuvata kuin mustaa koiraa. Toisaalta rakastan kuvata enemmän Akua koska sen ilmeet ovat pehmeät. Ludvigia en ole vielä oppinut kuvaamaan niin sen takia kuvaussaldokin siitä on jäännyt säälittävän vähäiseksi. Myös pentuaikoina, tosin sillon se oli syötävän söpö ja laiskuudesta kuvattomuus johtui. Mietin kuitenkin että olisi hauska tehdä postaus Ludvigin pentuajoista. Katsotaan.. Hyvää viikonloppua kaikille! :)

Kunnon hankitreeniä hiihtolomalta ja paljon kuvia!

Moikka! Olin liikuttamassa Millaa hiihtolomalla ja nyt vasta teille ennätän tästä kertoa.. Kuitenkin saavuttiin kahdeltatoista tallille vielä valoisaan aikaan ja ennen räntää.

Varustassa hieman kesti etsiessä uudesta tallista kaikkia kamoja mutta loppujen lopuksi pääsin selkään ja lähdettiin metsätietä kohti peltoa. Ratsastin alkukäynneiksi pellon ympäri jonka jälkeen päädyin isolle ympyrälle johon käynnissä alettiin tekemään uraa. Vähitellen nostin ravin pieniksi matkoiksi. Oli hauskaa istua selässä ja nauroin vaan Millan pomputtavalle raville (johtuen lumessa tarpomisesta). Milla ei aluksi oikein tahtonut tulla tuntumalle joten pyörittiin hetken vähän vapaammin jonka jälkeen tein ravissa meille laukkasuoran.

Kuinka ihana tunne olikaan kun painoin pohkeet Millan ympärille ja annoin sen mennä. Ja sehän lähti. Pikkuiset ilopukki räpellykset mahtuivat parille ekoille kerroille ja hymyilin selässä vain kuinka tamma nautti irroitella. Oltiin molemmat ihan innoissaan ja ei Millalle voinnut muuta kuin nauraa. Se oli tosi ihana ja pörheenä ja ihan intsinä! Kun se tajusi että aina tietyssä kohdassa annetaan lupa lähteä se oli niin kärsimätön odottamaan jopa merkkiä että uhitteli hypätä pystyyn. Nauroin sille vaan kun se oli niin hassu. Laukkojen välissä aina yritettiin ravata ja sain paljon parempaa tuntumaa ja hyvää ravia ja oli kyllä hyvää treeniä Millalle kun joutui kunnolla koipiaan nostella!

Nyt kuitenkin kuviin, oli muuten vaikea karsia yli 2000 kuvasta..

<3 Ihan menossa! 

Yrittää olla hurja! 

Laukkojen jälkeen annoin pitkät ohjat hetkeksi. Kun otin takaisin tuntumalle ravattiin pari kierrosta molempiin suuntiin ja otin vielä laukat. Aluksi laukka oli aika huonoa, eikä oikein halunnut tulla tuntumalle. Laukka kuitenkin parani ja tuli tosi hyväksi ja pyöriväksi. Nelitahtisuus hävisi melkein kokonaan ja Milla oli tosi kuulias ja olin tosi tyytyväinen sitä.

Laukan jälkeen otin ravia ja voi että miten hienoa ravia Millasta taas irtosi! Se nosteli jalkojaan tosi hyvin ja kulki tosi hyvin. Kuvat kertoo!
 Lopulta oltiin ravailtu niin paljon että oltiin tehty ihan pohjainen latu ympyrälle ja mentiin pari kertaa ravaamaan puhtaaseen hankeen että Milla saisi paremmin nostella jalkojaan vielä. Voi se tykkäsi, ihanan työhaluinen tamma!
Otin vielä pitkillä ohjilla ravailua jossa se venytti taas hyvin. Hyvät treenit oli mulle sekä hevoselle, oltiin molemmat ihan hiessä. Käveltiin vielä oikein pitkät loppukäynnit ja sitten hoidettiin se kunnolla ja pistettiin karsinaan napostelemaan ruokaansa.

♥