Pienen pieni onnistuminen lämmittää mieltä

Olin Elinalla tammikuun alussa, joten joo postaus tulee tosi myöhässä. Hoksasin vasta tänään että en ole kirjoittanut tästä tunnista, joten nyt vähän palailua 4.1. 

Mun vakiratsu merlitzin tallilla on Lefa mutta nyt päädyin ihan uuden hevosen selkään syystä kuin toisesta... Kerttu, kookas ruunikko. Istuessani selässä se tuntui ihan hyvälle, liikkui pohkeesta kivasti ja haki tuntumaa alaspäin. Kun kerättiin ohjat tuntuma menetteli ja vähän heilahteli laidasta laitaan kunnes siirryttiin raviin, jolloin lopullisesti olin hukassa. Kertun pää nousi taivaisiin ja askel koventui ja lähti juoksemaan alta. Hämmennyin tosi paljon, koska mulle oltiin kerrottu ihan toisen laista juttua kyseisestä hevosesta.. Oli myös ristiriitaista koska tuntui että se menisi hirvittävää vauhtia ja puuskuttaisi vaan menemään kuuntelematta mua mutta todellisuudessa se meni hitaan ja laiskan näkööisesti ja ei ollut tietoakaan ulkopuolisesti alta juoksemisesta. Jolloin opettajakin koko ajan käski pistämään Kerttua eteenpäin vaikka todellisuudessa yritin saada jonkinlaista tuntumaa sen juoksemiseen. 

Siirryttiin pääty ympyrälle jolloin tuli tunnin ainoa onnistuminen josta mulla oli pieni syy hymyillä päivän aikana. Kerttu rentoutui hyvin ympyrällä ja myötäsi hieman. Silloin sen alta juokseminenkin rauhottui ja pystyin tehdä siirtymisiä ilman hirveää taistelua. Siitä päästäänkin pysähdyksiin jotka olivat yksi mahdottomuus kun me vaan vedettiin toisiamme puolin toisin. Tekisi mieli sanoa että lopuksi pysähdykset olisivat onnistuneet mutta mitäs vielä pahenivat vain loppua kohti.

Tunti oli jälleen monipuolinen joten päästiin väistämään paljon ja ne onnistui hyvin lukuun ottamatta että pystyin vain koko ajan kauhistelemaan että kohta nousee turpa taivaisiin. 

Väistöjen jälkeen otettiin laukkaa joka oli ihan ok ja vähän pysyi paremmalla tuntumalla ja laski kyllä raviin. Teki itsekin päätöksiä missä lasketaan raviin, argh.. Noh joskus näinkin päin että tunti oli yksi fiasko :D Hävetti kyllä ratsastaa tuolla tallilla noin... 

Sometimes is better to let go //Viimeinen tunti ratsastusoppilaana

En tiedä pitäisikö sanoa, viimeinkin lähdin primuksesta. Ensimmäisestä ja viimeisestä ratsastuskoulustani. 29.12.2014 ratsastin viimeisen ratsastuskouluoppilaan tuntini Lassilla. 

Olen kyllä erittäin tyytyväinen että pääsin lopettamaan tuntiratsastuksen Lassin kanssa. Lassista tuli mulle tärkeä tän kauden aikana ja oli hyvä päättää sen kanssa upea, kehityksellinen kausi. 

Kun mut puntattiin selkään Lassi jännittyi ja hetken opettaja kierrätti meitä kentällä. Päästi kuitenkin pian irti ja Lassi kulki vähän rennompana mutta hätkähtäen mun jokaista pientä liikettä. Lassi tuli nopeasti pyöreäksi ja korotti päänsä tosi ylhäiseksi ja näytti enemmän jännittyneeltä. Yritin vähän löysää ohjaa ja antaa sen olla mutta opettajalta tuli vastaan että pitäisi kerätä enemmän ohjia. Ravatessa Lassi alkoi jo vähän rentoutumaan ja tuli tosi hyväksi. Lassi oli paljon kuuliampi ja helpompi ratsastaa läpi ilman satulaa. Alettiin tekemään tehtävää halkaisija keskeltä lyhyttä sivua ja suoralla voltti oikealle ja myöhemimn vasemmalle. Tässä Lassi meni melko jännittyneenä mutta viimeisellä voltilla yhteistyö alkoi taas pelaamaan. 

Otettiin laukkaa koko kentällä ja pitkillä sivulla sai vähän lisätä ja antaa mennä. Ei oikein ehditty Lassin kanssa innotua kunnolla mutta hitusen yritettiin mennä kovempaa ;) Oli hauskaa ja hymy nousi Lassin suloisuudesta koska se tuntu innostuneelta vaikka vauhti ei kovin lisääntynykkään.

Laukan jälkeen pyörittiin pitkään keskiympyrällä ja työstin Lassia. Lisäsin muutamissa kohdissa tarkoituksella että saisin vähän pontevuutta Lassiin ja nauratti vähän kun opettaja huusi että Lassi juoksee alta vaikka se oli täydellisesti hyppysissä ja kuunteli tosi hyvin. Ympyrällä kokeilin pitkään neuvottua lyhyempää ohjaa Lassin kanssa ja muoto muuttui tosi korkeaksi. Itse en hirveästi tykkää niin ryhdikkäästä. Lassi meni myös paljon helpommin kuolaimen alle. Saatiin muutamia erittäin hyviä pätkiä jolloin se kulki hienosti ja astui alle. Lassi oli koko tunnin tosi nöyränä ja yhteistyöhaluisena. Olin tosi tyytyväinen Lassiin. Yritin panostaa myös istuntaan pääsäännöllisesti ryhtiin. Tunnin lopussa huomasin kuinka jalkani nousivat tosi korkelle, olisi pitänyt tajuta laskea jalkoja ja vähän rentoutua. Perse oli kyllä aika kipeä kolmesta tunnista peräkkäin ilmansatulaa ja vähän hankaloitti istuntaa :D haha käynnissä en meinannut melkein ollenkaan pystyä istua... 

Otettiin vielä vähän rennompaa ravia ja päästettiin myös ohjaa ja kerättiin takaisin. Lopuksi siirryttiin kulmiin pienille volteille jossa mentiin vähän pidemmällä ohjalla ja hidasteltiin hevosia. Lassi oli lopputunnista jo tosi rentona ja jäi super fiilis. 

Lopuksi kun käveltiin pitkillä ohjilla kaikki parhaat muistot tuli mieleen. Muistelin niitä ja lopuksi halasin Lassia pitkään ja surullisena itkien kuinka ratsastuskoulu aikani päättyisi tähän hetkeen. Onnelliseen hyvään tuntiin. 

Epäonnistumisista opitaan ja myöhemmin noustaan /kisat

Tuntui melko epätodelliselta astua talliin ja mennä katsomaan lähtölistoja. Huomasin etten enää ollut viimeinen lähtijä. Ruvettiin Elinan kanssa aikatauluttamaan päivän kulkua ja päädyttiinkin pian Tinon luokse harjaamaan ja letittämään. Kehnot sykeröt saatiin valmiiksi ja mentiin vielä maneesiin katsomaan ratoja. Opettelin ja analysoin vähän ratoja ja heikkoja kohtia. Huomasin myös että tuomari oli erittäin tiukka.. Pian juoksenneltiinkin ympäri tallia etsimässä vikoja kamoja ja lähdettiinkin kävelemään maneesia kohti. Aikataulu oli jäljessä viisi minuuttia ja pyörittiin pimeässä talvisessa ilmassa. Tino hermostui ja jännittyi ja näytti siltä että olisi hypännyt pystyyn jos oltaisiin oltu hetkeäkin paikoillaan.

Pian olinkin rauhallisena Tinon selässä ja säädin jalustimet, liian lyhkäsiksi. Ajattelin että ei se mitään ei haittaa en ota turhia riskejä. Aloitin ratsastamaan verkassa melko nopeasti käynnin läpi ja Tino tuntui tosi jännittyneelle ja ei tahtonut ottaa apuja läpi. Meni hetki ja ravailtiin jo ja totuteltiin maisemiin niin Tino alkoi vähitellen rentoutua ravissa. Pian huomasinkin sen olevan tosi hyvin alussa ja kaikista tärkeimpänä pehmeä suusta! Se ei ollut yhtään kivikova normaali itsensä vaan miellyttävän pehmeä ja kuulias. Se liikkui hyvässä tasasessa tahdissa eteenpäin. Otin laukkaa ja Tino pysyi hyvin tuntumalla ja jännitys oli kokonaan pois. Olin ihan uudenlaisella energisellä motivaatiolla ratsastamassa verkassa ja Tinosta lähti hyviä pätkiä! Pian huomasinkin ajan hurahtaneen ja huomasin että pian olisi mun vuoro. 

Pyörin vielä pari ympyrää ja tähyilin rataa. Pysähdyin ja muistelin kymmenesti radan mielessä. Mulla on tosi huono muisti ja varsinkin ahdistuksen ja stressin yhteydessä mun mieli tyhjenee yleensä kokonaan. Siinähän se paniikki sitten iski ja ekana tuli mieleen mun jalustimet jotka oli vähän häirinnyt verkassa. Hätiköidysti laskin ne reiällä parilla. Ratsastin muutaman voltin ja tuntu pysyvän jalassa. Heti sen jälkeen mun nimi kuulutettiinkin jo. 

En muista mitä tein ennen radan alkamista, kai jonkusen pääty-ympyrän ja pörräsin tuomarien ja katsomon edessä koska tinolle nousi pieni jännitys.

Vihellys, käännyin ja tulin ravissa. Ajattelin vain suoraan ja vasemmalle. Juuri ennen vasemmalle kääntymistä Tino teki kiemuran vasemmalle jonka sain heti korjattua takaisin mutta vaikuttava se oli ja pisteitä tuli 5,5. Sitten puoli ympyrät joita olin stressannut ennalta että saadaanko oikean kokoiset. Vasemmasta ympyrästä tuli tosi pieni ja oikeasta suht koht normaali ja hyvä pisteitä 5.0 & 5,5. Seuraavaksi pätkä ravia jossa mun ajatukset huiteli ihan karkuteillä, en ajatellut yhtikäs mitään, en kerta kaikkiaan mitään. Olo tuntui kun robootilta joka vain ohjasi hevosta suuntaan tai toiseen. Keskiravi E-M onnistui tosi hyvin omasta mielestä, vaikka Tinon pää olikin kohti taivasta se oli pehmeä kädelle ja miellyttävä ja lisäsi hyvin, papereissa ainoa positiivinen kommentti olikin tästä osiosta, pisteitä 6.0.
Ärsyttävää mutta valitettavaa, jännityksen keskellä unohdin ratsastaa käynti siirtymisen jolloin palasin takaisin ja tällä kertaa vähän enemmän radassa mukana ja ajatukset mukana, tosin pettyneellä ja luovuttaja fiiliksellä. Pisteitä 2- 6.0. Seuraavaksi Tino tuntuikin vähän hyytyneeltä ja mun jalka alko kramppaamaan. Ihan jäätävä suonenveto laukkaa nostaessa, mutta silti se sieltä nousi ja pysyi koko ympyrän ajan, pisteitä 6.0. Jatkettiin laukassa ja seuraavaksi tuli jännittämäni koko rata leikkaa. Tino on estehevonen luonnollisesti se saattaisi vaihtaa laukan  joten olin päättänyt olla tarkka. Tie sujui tosi hyvin ja laukanvaihtoa ei tullu olin tosi tyytyväinen ja pisteitä tuli 6.5. C:ssä laukan nosto 6.0. Keskiympyrä. Voih tämä kohtalokas keskiympyrä. Toisin sanoen puoliksi huono ja puoliksi hyvä. Käännyin liian ajoissa ja tuli suhtkoht pieni keskiympytä josta moite, mutta toinen puolisko.. Kaiken sen jännityksen kesken hellitin ja ajattelin oikeasti että mitä oon tekemässä. Vilkaisin Tinon niskaa ja tajusin unohtaneeni yhtään ratsastaa sitä pyöreeksi. Tajusin samassa että olin munannut koko radan, silti pienellä ponnistuksella sain Tinoon vähän yritystä vain muistamalla koko radan ajasta, lopussa vain ratsastaa, melkein viimeisellä osiolla. Heti myötäsi ja arvatkaa kuinka harmitti että annoin kaiken psyykkisen pilata koko suorituksen... Pisteitä 5.5. Ympyrän jälkeen pari askelta ravia jonka jälkeen keskikäyntiin. Tässä taas muistin ratsastaa ja Tino oli hyvin kuulolla ja näytti siltä miltä se olisi voinnut näyttää koko radan jos olisin vaan antanut psyykkisten vaikeuksien väistyä. Lopuksi olinkin suorittanut radan loppuun ja tervehdin ja hellitin ohjat. Loppu pisteet 6.5, 6.0 & 6.0.
Yleisvaikutelmasta 6, 6, 6 & 6.5. Tuomari oli tosi tiukka ja tosiaan ei mitään positiivistä palautetta ollut paperissa, kuulin samaa muilta.

Erittäin hämmentynyt olin ja pettynyt. Niin sanotulta kotivalmentajalta näkyi heti ekaksi mieltä pahoittava katse josta paistoi pettyneisyys. Siitä seuraava puhe ei ollut mieltä ylentävää, en ratsastanut, ratsastan paremmin tunneilla ja itsenäisesti, miksen näyttänyt parasta kun oli sen aika? Kyllä mä tiesin noi heti radalta pois tullessani. Mulla ei ollut pienintäkään arviota kuinka rankkaa psyykkisesti pikku rataharkat voivat olla mun herkälle mielelle, tai ylipäätänsä melkeinpä kelle vain joka ei ole tottunut kisoihin... 

Annoin Tinon Mirkulle ja lähdettiin heti Elinan kanssa kotia mun pahan olon takia. Mulla oli hirveä nälkä ja kaipa kisoista tulleet tunteet mylläsivät myöskin. Illan, yön, aamun analysoinnin jälkeen mun mieli alko vähän kirkastua Elinan avulla ja tajusin että ne oli vaan kisat, kaikki epäonnistuu joskus ja sen että Tino on oikeasti haastava hevonen joka vaatii ratsastusta. Silti sain olla mahdottoman tyytyväinen verkkaan. Verkka korvasi huonosti menneen radan. Tino oli silti hieno ja me näytimme ihan aidolta kisaratsukolta!

r. WASHINGTON "Tino"
103,5p yv 35 57,500%
7/14

Talvisia kuvia

Käytiin Roosan kanssa lumisella jo hituisen pimeällä säällä kuvailemassa kuvia. Osa onnistui hyvin vaikka olivatkin vähän pimeitä. Muokkauksella sai ihan hyviä. Blogger tosin kusi laadullaan kaikki kuvat taas mutta mitäs pienistä. Onko teilläkin vielä huonot unirytmit loman jäljiltä... Ittelläni ihan sekasin! Tänään onneksi ryhdistäydyin ja pidin itseni kiireisenä, niin en ottanut päikkäreitä. Meenkin tänään aikasin nukkumaan, että vähän rytmi tasoittuisi. 

vähän kuritusta akulle -:3

Kisahoitajana

13-14.12

Lähdettiin mun kisojen jälkeen seuraavana aamuna kohti Saloa, hiukan väsyneissä fiiliksissä. Käytiin syömässä salon keskustassa jonka jälkeen lähdettiin tallille jossa Elinalla oli valmennus. Kuvasin sitä mutta oli sen verran myöhä ja pimeä maneesi niin ei tullut oikeen kuvia.

Seuraavana aamuna herätys soi aikasin ja lähdettiin kohti tallia. Tallilla oli joulukisat ja melkein kaikilla oli tosi panostetut ja ihanat joulujutut hevosilla sekä itsellään. Paitsi Elinalla ja Otilla ;D

                                                                                                                               


Olin siis Elinan apurina, niin sanotusti kisahoitajana. Autoin varustuksessa ja ainikuisessa kavioiden putsaamisessa ja tislojen. Herranjumala mitkä tilsat tuli kun kävelytin Ottia. Joutui viiden metrin välein ottamaan pois koska ne pinoontui niin järkyttäviksi ja teki pahaa katsoa Otin kävelevän. Ja voin sanoa että ei ole helppoa niitä putsata kahden kameran, tavaraa pursuavien taskujen ja yhden levottoman hevosen kanssa.


Elinalla meni radat hyvin sijottui toisessa. Käytiin vielä käppäilemässä maastossa yhessä ja otettiin parit kuvat. Kisojen jälkeen lähdettiinkin takaisin Elinalle ja viikonloppu toli tosi mukava ja oli hauska jauhata kokoajan kisa-analyysejä kun molemmilla oli ollut kisat :)

Otti tahtoo mennä

Uusi ulkoasu

Moikka! Mitä pidätte uudesta ulkoasusta?

(''vanha'') Hehheh taisin avata kahdelta yöllä silmäni ja vaihtaa väriä ja kuviota  :D)

En tosin ole vieläkään varma väristä ehdotuksia otetaan, hävettää vähän tällänen vatvominen

Itse olen ihan suhtkoht tyytyväinen, värimailma ei tosin ihan mun silmään mutta alku väritys valkoharmaa oli liian tylsä niin lisäsin vähän väriä. Ehkä hitusen joulunen tai syksynen mutta jaa sanokaa jos väri ehdotuksia vielä voin vaihtaa ;)

Esim sellainen tausta mikä sopisi alla olevaan banneriin.

Odottelen tässä kuvia primuksen tunnista niin en ole vielä ennättänyt julkaista siksi postausta vikasta tunnista. Ja en ole ehtinyt muutenkaan olemaan koneella niin Salo postauksia ei ole vielä tullut. Ja hups ei ole kisapostaustakaan :-D Kuitenkin pian toivottavasti taas päivittely saa tasaisen rytmin vaikka hevostelut onkin vähemmällä. Mulla on muutamia erikoispostauksen alkuja tekeillä mutta nyt ottaisin mielelläni kommenttia ja toiveita vastaan! 

Alla pari kesäistä kuvaa piristämään vähän tähän karmeaan luistinrata keliin! 

Erittäin huono vuodenalku

Moikka! Syy tähän pienoiseen hiljaiseloon (juuri kun olin saannut postaustahdin kuntoon), on se että olin koko loman nyt vuoden vaihteesta lähtien salossa. Ongelmia tuli kuitenkin vastaan heti ja lähdinkin salosta jo sunnuntai päivällä. Tämä postaus ei koskekkaan Salon reissua vaan siitä mitä sunnuntaina tapahtui.



Herätessäni vilkaisin puhelinta ja huomasin soitot ja viestit vanhemmiltani. Soitin ja äiti kertoi huonot uutiset. Ludvig oli aamulla mennyt monta päivää johtuneen vatsa sekaisuuden takia tosi huonoon kuntoon ja viety eläinlääkäriin. Kun illalla Ludvig haettiin se oli ollut tiputuksessa ja rauhotuksessa koko päivän ja vahvoilla kipulääkkeillä. Ludvigin oireethan aamulla oli ollut että se ei ollut suostunut liikkumaan minnekkään ja takajalat ei toiminnut, muistutti pikemminkin halvaantunutta kun mahakipuista koiraa. Eläinlääkäri oli venytellyt takajalat ja painellut mutta kipupistettä ei ollut löytynyt. Jokatapauksessa Ludvigilla oli suolitulehdus johon se sai antibiootit ja koirien maitohappobakteeria. Jalkoihin ell epäili niveltulehdusdta johon sai vahvat kipulääkkeet. Nyt ollaan pari päivää sitä tarkkailtu ja pidetty huolta ja lääkitty tasaisin väliajoin. Ludvig on nyt jo pirteämpi, en tiedä johtuuko lääkkeistä, mutta toivottavasti jalkakipua ei enää olisi. Suolitulehdus hoituukin antibiooteilla. Silti olen vielä hirveän huolissani Ludvigista, se kun on niin pienikin.
Yritän pian kirjoitella kuulumisia Salosta ja primuksesta.