Väärällä hepalla valmennuksessa

Tosiaan viimeviikon keskiviikkona menin myöhään illalla valmennukseen, johon aluksi mun piti mennä Iinalla, mutta Millakin piti liikuttaa niin päädyin sitten Millan selkään. Meillä on siis vain ulkokenttä joka passaa mulle täysin hyvin, mutta harmillisesti nyt niin huonoilla keleillä se oli jäätynyt ja oli ihan kova. Tunnin koko aiheena olikin käynti. En edes ajatellut että, käynnistäkin irtoaa noin paljon ratsastettavaa kunhan jaksaa keskittyä. Toki se on hidas ja varmaan kaikki valitsee vikaksi miellyttävimmistä askellajeista, mutta nyt tälläisillä keleillä päästäänkiin keskittymään käyntiin.

Aloitettiin tunti pysähdyksellä. Pysähdyksestä piti alkaa ratsastamaan askel kerrallaan, vain kavio kerrallaan. Eli vauhti minismaalisen hitaaksi. Aluksi oli haastavaa, en voi uskoa että sanon jopa näin mutta,  kyllä se oli haastavaa. Loppujen lopuksi saatiin käynti askelaskeleelta ratsastettua ja hevonenkin tuntumalle, jonka jälkeen alettiin kasvattamaan käyntia askel askeleelta. Sitten otettiin käynti takaisin melkein pysähdykseen ja sama uudestaan. Tässäkin meni jo aivan älyttömästi aikaa ja haastetta oli siinäkin, vaikka näin kuvittelee sen olevan helppoa ja yksinkertaista. Oivalsin kyllä että pienistäkin asioista löytyy aina asia mitä voi parantaa.
Seuraavaksi alettiin työstämään käyntiä paremmalle tuntumalle. Tämä sujui hyvin ja Milla oli hyvällä tuntumalla. Annettiin hetken vapaampaa käyntiä.
Tämän jälkeen alettiin tekemään kulmiin aina takaosankäännöstä. Multa kysyttiin olinko tehnyt ennen vastasin joo, oonkin tehnyt mutta äkkiä huomasin olevani ihan hukassa. Kertauksien kanssa saatiin kerran kohtuullinen jonka jälkeen olin taas ihan hukassa. Milla oli myös vaikea koska puski takapäätä uran ulkopuolelle, joka hankaloitti tehtävää paljon. Tehtiin isoja takaosakäännöksiä ja siitä hitaasti kootusti normaalisti.

Jäätynein varpain alettiin lopettelemaan tuntia kun saatiin takaosakäännökset hyviksi. Vähän olin hämilläni että tässäkö se tunti jo oli, mutta kyllä se tunti oli vierähtänyt ja koko ajan oli ollut tehtävää. Eka kerta se tääkin sitten oli ;) Kokemusta rikkaampana.

Syysloma su: Parhaiten ikinä

I would have to say.. The thing i most value, is the ability to love someone♥

Fiilikset katossa, suurta onnistumisen tunnetta...

Kolmelta haettiin Iinaa tarhasta ja Iinan omistaja ehdottikin, että hyvin voisin ilmansatulaakin sillä mennä. Siitä tuumasta toimeen ja kentälle satulatta.

Pyörin kentällä omatekoista uraa luoden, kenttä oli sen verran lätäköiden vallassa niin oli sellainen pieni neliö vain käytössä. Aloitin käynnissä ja sainkin satulatta heti jo vähän parempaa tuntumaa, ja oli helpompi enemmän istunnalla ratsastaa. Kun varsinainen työskentely alkoi, pystyin käyttämään jo hyvin edellisillä kerroilla hoksattuja oivalluksia, ja ratsastus alkoi tosi hyvin. Iina oli heti kuulolla ja paljon rauhallisempi, kuin yleensä, vaikka oltiin veikattu että, olisi entistäkin kuumempi ilman satulaa. Sain käynnin melko nopeasti kohtalaiseksi ja otin pieniä pätkiä ravia. Sujui hyvin ja Iina pysyi hyvin siirtymissä. 

Olen ollut vähän huolestunut siitä onko mulla liian kova käsi Iinan kanssa, koska se on kuuma ja sillä tarttee oikeasti näyttää kunnolla, niin mulle on valmennuksessa ja Iinan omistajakin neuvonut (joka on Iinan kouluttanut). Nyt helpotti että, Elina oli paikan päällä ja kommentoimassa asiaa. Elinan kanssa oon jakanut nää huolet ja varoittelinkin jopa kädestä. Kuitenkin tuli vaan positiivistä palautetta. En ollut kova, olisin jopa voinut ottaa enemmän ja plussaa siitä että, aina kun otan niin päästän heti, enkä jää vetämään. Mulla on itseasiassa aina ollut vähän jopa väljä ote hevoseen, mun pitäis oppia olemaan rohkeampi.. Tätä oon saannut kuulla monilta opettajilta ja kavereilta. Kuitenkin tämä Elinan palaute tsemppasi, jo heti puolessa välissä kun, kyselin aina välillä neuvoja. 

Menin paljon ravia, ja Iina tuli tosi hyväksi ravissa ja kuunteli tosi hyvin ja onnistuttiin monesti tekemään ravista suoraan pysähdyksiä. Tähän en olisi ihan heti uskonut pääsevämme, toki edelleen satulattomuus helpottaa. Pyörittiin neliöllä, päädyissä volteilla. Mulla oli kokoajan tietty kuvio mitä noudatin, voltista pysähdys raviin, tempovaihteluja pitkälläsivulla jne. 

Vaihtelin myös useasti suuntaa, ja molempiin Iina toimi yhtä hyvin. 

Onnistuneiden ravien jälkeen otettiin laukkaa, takaraivossa oli kokoajan se pieni odotus että, milloinkas se heppa innostuu ja se on menoa se. Mitä vielä.. Iina meni rauhallisesti kuunteli tosi hyvin ja pystyttiin hyvin säätelemään vauhtia ja harjoittelemaan vähän sitä laukankin työstämistä. Se ei ollutkaan pelkkää istuskelua ja pidättelemistä, mitä olin odottanut.. Ennakkoluulot pitäisi hankkia pois! Iina kulki laukassakin ihanasti ja rennosti ja olin super tyytyväinen ja mentiin molempiin suuntiin hyvää laukkaa.

Laukkojen jälkeen mentiin käppäilemään välikäyntejä ja napattiin pari yhteiskuvaa ja Iina oli ihan mudassa mahaa myöten! Likainen lerppakorva <3

Lopuksi otettiin vielä ravia jossa hetken vielä työstin ja sitten ravailtiin rennosti pitkin ohjin ja vähän hassuteltiin. Vitsi, ilman käsiäkin menin ja ajattelin että sehän olis siitä kiihdyttänyt (taas pirun ennakkoluulot) mutta, se hiljensi ja korvat oli minuun päin käännettynä ja kuunteli istuntaa. Ihana Iina! 

Ihanilla fiiliksillä lopetettiin ja kesken kaikenkin olin jo miettinyt blogin otsikkoa juuri: Parhaiten ikinä, koska tähän mennessä ehdottomasti parhain ja ihanin ratsastus Iinalla! Tyytyväinen ratsastaja ja hevonen!

♥

Syysloma la: Kolme kärpästä yhdellä iskulla

Otsikko muunnettuna kolme hevosta yhdessä päivässä ;)

Kolmeksi keräsimme itsemme vihdoinkin tallille. Puoliunessa tallustaen haettiin Milla ja varustettiin se. Päätin mennä vielä kerran ilmansatulaa, vaikka tosin huolissani jo miten peppu kestää :'D 

Heti aluksi otin vähän rennommin. En edes yrittänyt lähelle niin hyvää, mitä oltiin perjantaina. Päätin vaan saada kohtalaisen tuntuman ja ratsastaa nyt enemmän läpi oikeaan. Heti aluksi tunsin jo kuinka Milla vähän oli tammapäällä eikä halunnut työskennellä. Tällä kertaa se ei kuitenkaan ollut jäykkä eikä jännittynyt. Pidempään kuin perjantaina, jouduin hakemaan hyvää tuntumaa. Välillä meinasi mennä hermot, kun Milla yritti steppailla ja pitää turpaa ihan korkealla, eikä meinannut antaa yhtään periksi. Otin tahdikasta ravia jonka jälkeen päätin laukata pois nämä alku vikottelut.

Sen jälkeen sainkin heti parempaa tuntumaa Millaan, kun vauhti oli kunnossa ja oltiin laukattu. Pyörittiin ympyrällä ja Milla vaan parani koko ajan vähän enemmän, kerrallaan.

Otin toiseen suuntaan myös ravia ja vähän laukkaa. Toimi paremmin, heti vasempaan, onhan se Millan parempi suunta. Tarkoituksena oli mennä raviväistöjä, mutta Milla pyrki kokoajan lennokkaampaan raviin, joten päätettiin taas ottaa lisäyksiä. 

Lisäyksissä Milla toimi taas niin hyvin. Tuli vähän jopa samanlaista fiilistä hipova tunne lisäyksien aikana, kuin perjantaina. Otettiin vuorotellen lisäyksiä kumpaankin suuntaan. Kokeiltiin muutamia väistöjä, jotka tosin ei hyvin onnistunut. Otettiin vielä pari hyvää loppu lisäystä, jonka jälkeen ravailin sitten pitkin ohjin ja vietiin Milla takaisin talliin, leivän kera.

Seuraavaksi haettiin Arto-poni, jolla Elina oli mennyt maastossa perjantaina. Tällä kertaa ei testaillut puoliakaan niin paljon, kuin eilen. Lopuksi myös minä menin Arton selkään, kokeilemaan millainen pikku tapaus tämä oli.

Olin Artolle vierestä hirveän iso, mutta ei se näyttänytkään niin pahalta, mitä oltiin Elinan kanssa kaavailtu. En hirveästi työstänyt Artoa, menin eniten Arton ponimaista ravia ja vähän laukkaa. Lopuksi loppuravailin ja kävelin. Tosi super poni oli vaikka en muuta kuin käväissyt. Vitsi kun olisin vähän lyhyempi, niin sen selässä voisin enemmänkin vierailla!

Jo pimeän aikaan lähdettiin pyydystämään Iinaa. Jouduttiin soittamaan apujoukkoja paikalle, koska eihän se Iina antanut kiinni. Lopuksi oltiinkin jo heittämässä satulaa selkään ja lähdössä kentälle. Päätin heti, että nyt yritän. Oltiin koettu pientä oivallusta viime kerralla ja nyt pääsisin testaamaan miten menisi. Heti aluksi Iina tuntui kivalle ja lähdin työstämään sitä pitkään käynnissä. Saatiin käynti yllättävän hyväksi josta oli hyvä jatkaa raviin. Ravi pysyi paikotellen yhtä hyvänä kuin käynti ja olin super tyytyväinen Iinaan. Ajatuksissa vain pyöri että kuinka hieno suokkitamma on kyseessä. Mua ärsyttää kun jotkut vähättelevät lämppäreitä ja suokkeja, että niistä ei olisi mihinkään. Joo, ne ei välttämättä pyöri mailmanluokan kisoissa, mutta ne on hienoja hevosia, siinä missä muutkin. Anteeksi tämä pieni valitus, mutta tuli pieni välikohtaus yhden tuttavan kanssa...

Asiasta toiseen, mentiin tosi kivasti Iinan kanssa ja otettiin laukkaa jossa annoin sen mennä ja välillä otin kiinni ja lyhensin laukkaa. Tosi hienosti meni! Loppuravit meni vauhdikkaasti ja annoin Iinan mennä sellaista vauhtia kun huvittaa ja herranjumala kovaa se meni! Lopuksi hidastelin ja venytti päätään. Tyytyväisiä oltiin ja hyvin mielin jäätiin odottamaan sunnuntaita.

(Pahoittelut huonot kuvat, oli pilkkopimeää)

Syysloma pe 2: Hyvänmielen maasto

Kun oltiin heitetty Milla takaisin ulos, haettiin Iina ja Arto-poni. Elina oli saannut luvan mennä Artolla ja päätettiin mennä maastoon kahdestaan. Mentiin eka ratsastamaan turhat energiat kentällä pois. Viidessätoista minuutissa oltiin valmiit, Elina pyysi vielä ennen maastoon lähtemistä ottaa pari kuvaa Artosta ja Elinasta. Juuri kun sain kameran esiin Arto teki ekat testit.. Kaikkihan nyt varmaan tietää pikku testailevat ponit! Parisen kertaa se Elina sieltä alas tuli, naurun kanssa. Ei onneksi sattunut ja Arto lopetti jolloin päästiin lähtemään maastoon.

Piruetti poni!

Kyllä se meni tosi hienostikkin!

Rakas Iina <3

Meillä oli hurjan hauskaa! Mentiin aluksi metsässä jonka jälkeen teitä pitkin mentiin pellolle, jossa oli laukkasuora. Ravailtiin eka jonka jälkeen otettiin laukkaa. Mentiin pienellä välietäisyydellä laukat silleen että saadaan kuvia Iinan kanssa. Elina ei ottanut Arton kanssa, ei haluttu lisää tippumisia jos vaikka poni ei olisi tykännytkään pienestä välimatkasta. Lopuksi lähdettiinkin sitten takaisin tallille samaa reittiä pitkin, aluksi piti mennä pidempi kävelyreitti takaisin, mutta aurinkokin jo ehti laskeutua eikä meillä ollut heijastiliivejä. Tuli tosi nättejä kuvia, mistä tykkäsitte? Oliko lempparia? :)

If I could give you one thing in life, I would give you the ability to see yourself trough my eyes, only then would you realize how special you are to me. ♥

Syysloma pe 1: Ei se miltään lämppäriltä näytä

Perjantaina saavuttiin kahdelta tallille ja hattiin Milla sisälle ja alettiin varustamaan. Ilman satulaa lähdettiin sitten kentälle, jossa nousin selkään ja lähdettiin kävelemään alkukäyntejä ja raveja pellolle. 

Lähdettiin takaisin kentälle jossa aloin työstämään Millaa volteilla ja taivuttelemalla. Pitkään hain kunnon tuntumaa, ja alku jäykkyyden ja vastustelun jälkeen Milla rupesi hellittämään ja alkoi keskittymään työskentelyyn.

Milla muuttui hetkeksi ihan eri hevoseksi ja alettiin tekemään lisäyksiä pitkälle sivulle. Milla oli tosi kuuliainen ja huomasin taas kuinka paljon paremmin siihen saa otteen kun on ilmansatulaa. Kaikki tuntui paljon helpommalle kuin edellisenä päivänä. Ravilisäyksiä tehtiin mun tasapainon mukaan. Millan ravissa on tosi hankalaa istua ja varsinkin kun se lisää ja muuttuu enemmän ravuriraviksi, joku joka on mennyt lämppärillä pystyy varmaan kuvitellakkin. Kuitenkin melko onnistuneesti pysyin siellä ja saatiin ihan huippu pätkiä jossa Milla venytti ja käytti kunnolla takapäätään, super!

Lisäystä pyytäessä

Tämän jälkeen Milla tuntui niin hyvälle ja varmoin fiiliksin nostettiin laukkaa. Laukka oli niin super! Se ei tällä kertaa yhtään kaatunut sisään ja saatiin hyvän tahtiseksi vielä. Menin enemmäkseen ympäri kenttää enkä ympyröillä. Vauhtia pitää olla Millan laukassa että se tulee hyväksi. Elinakin kun aina välillä neuvoi ja antoi palautetta niin selosti siinä innolla että kuinka Milla käyttää takapäätään ja laukkaa ylämäkeen. Se tuntuikin niin hyvälle miltä näyttikin.

♥

Laukan jälkeen Milla näytti jo melko väsyneeltä joten otettiin pidemmät välikäynnit jonka jälkeen otettaisiin vasta toiseen suuntaan laukkaa ja ravia. Sitten kun otin uudestaan tuntumalle alkoi taas tämä Millan pieni tammatestailu ja ei millään halunnut hyväksyä tuntumaa ja steppaili vaan ravissa. Päätin ottaa suoraa laukan ja se helpottikin. Aluksi pientä ristiriitaa mites tässä mennään mutta sitten sain Millan hyväksi ja se meni laukkaa hyvin oikeeseenkin kierrokseen.

Laukan jälkeen työstin Millaa hetken jonka jälkeen eteenalas. Sitä hymyn määrää miten ihanasti oli mennyt ja se miten Milla venytti lopuksi ravissa. Ravi alkoi tulla niin pomppuiseksi Millan venyttäessä joten kyllähän sieltä kerran alas jaloilleni tulinkin kun tasapaino meni hetkeksi.

Takaisin selkään ja hetken vielä ravia ja loppukäynnit ja kunnon taputukset! Oli se Miltsi kyllä niin hieno! Elinakin kommentoi että ompas hieno lämppäri että ei se kyllä siltä ajoittain näytä ;)