Ei mitään mainittavaa tunnista. Lassilla oli huono päivä, mulla oli huono päivä. Menin kipeänä ratsastamaan ja tunnista ei tullut mitään, mun voimien vuoksi. Sen voin kertoa että koko tunti näytti tältä...
Maanantaina 17.11,
Ilmoittautuneena kisoihin, tietäen että nyt olisi aika toivoa kisakaveria. Lassi oli listassa, tää tunti selvittäisi haluanko sillä mennä. Karsinassa harjailin sitä tuttuun tapaan ja varustin tunnille. Koko ajan mulla oli sellainen ''plääh fiilis, tuleekohan tääkin tunti vaan epäonnistumaan''.. Hevonen oli varustettu ja odotettiin maneesin oven aukeamista. Tuijotin vain Lassia kun se oli valmiina menemään, korvat hörössä ja tökki turvalla aina välillä minua. Rohkaisin itseäni että, nyt mennään ja ratsastetaan tosissaan. Tää olis mun eka kisatreeni, ekoihin kisoihin ikinä. Ihan ahdistusta lievittämään haluaisin onnistua ensin tunneilla että voisin kisoihin positiivisin mielin mennä. Monille kisaaville saatatte ihmetellä että mitäs mä stressaan, muistelkaa omia ekoja kisoja, minkälaisia fiiliksiä oli. Oon pitkään halunnut kisata, en oo ollut tarpeeks taitava, nyt spontaanisesti joulukisoihin 12.12 osallistuin ja innolla odotan. Katson että aukeeko tästä ihan uusi reitti mulle.
Pysähdyttiin Lassin kanssa Sannan viereen ja kerroin että ilmottauduin kisoihin ja juttelin vähän menisinkö Lassilla. Sanna kysyi mihin luokkaan ilmottauduin ja vastasin heC tutustumisluokkaan. En osannut odottaa millään lailla open reaktiota kun se ihmeissään kysyi mikset mene KN specialiin.
Juteltiin siinä siitä hetki kun Sanna katsoi Lassin vyötä, selitin että ekat kisat ikinä kyseessä. Se tunne kuitenkin mitä juttelusta jäi, se että mun opettaja sano että hyvin voisin mennä KN specialiin, että mitä mä vielä heC meen, se oli kannustavaa ja sain vielä lisätarmoa ratsastamiseen. Se että joku uskoi mun jopa pärjäävän heB tasossa. Siinä vaan alkaa muistelemaan sitä hetkeä kun aloitin kolme vuotta sitten primuksella, enkä edes laukkaa kunnolla osannut nostaa...
Tunnin alussa Lassi tuntui heti hyvälle, haki tuttuun tapaa heti tuntumaa ja menin aluksi vähän pidemmällä ohjalla ja hain Lassiin vähän rennompaa tuntumaa. (kuva 2 esimerkki). Tunti siis lähti heti hyvillä merkeillä ja valmiina olin siirymään raviin. Nostettiin ravi ja Lassi pysyi samalla tuntumalla. Vähän ajan kuluttua ympyrällä tuli pientä vastustelua ja pää tahtoi nousta ylös ja hyvä tahti kadota. Päättäväisenä kun jatkoin sain melko hyvin Lassiin läpi avut, ja olin tyytyväinen.
Otettiin takaisin käyntiin ja alettiin tekemään pysähdyksiä. Piti saada hevonen pysähtymään rehellisesti, ilman takaisin vetoa jne. Lassin sai paremmin istunnalla pysähdykseen ja vähän ohjalla piti ottaa myös. Heti alusta huomasin että Lassi veti pysähdyksessä ja nosti päätään. Treenattiin sitä niin kauan kun sain melkein kokonaan minimoitua vetämisen ja saatiin hyviä pysähdyksiä.
Otettiin laukkaa uralla ja ympyrällä, Lassi tuntui ihan ok, pysyi tuntumalla ja olin tosi tyytyväinen että heti alussa onnistui. Otettii vasempaan laukkaa joka on helpompi Lassille. Laukka onnistui ihan hyvin, parhaiten mitä meillä on koskaan mennyt. Kuitenkin jäi häiritsemään että mitä oikeaan kierrokseen tulisi. Ei kuitenkaan otettu joten kysyinkin Sannalta että voidaanko ottaa myös oikeaan, koska se on Lassille vaikeampi kierros ja nostaa herkästi väärän laukan. Ei kuitenkaan silloin otettu koska aika oli lopussa. Ravattiin vielä laukkojen jälkeen ja Lassi tuntu kivalle. Oli herkkä suusta, ihan erillainen kuin 10.11 jolloin se oli vaan vetänyt. Lassista jäi huippu positiivinen fiilis ja samalla tiesin että kyllä mä sillä voin mennä kisoihin. Tästä nyt on vielä pari kertaa treeniä ennen kisoihin, katsoo miten nyt menee!
