Kisapäivä ilman tuloksia

Moikka! Vielä en kerro ainuitakaan fiiliksiä kisoista mutta vähän päivän rytmistä :D Kisa-analyysiä luvassa pitemmin myöhemmin ;)

Elikkä lähdin joskus puoli kolmelta bussille ja ensimmäinen moka oli että olin katsonut kaksi bussia väärin. Odottelin 20minuuttia bussia ja vihdoin pääsinkin matkaan ja vähän myöhässä kiirehdin Elinaa vastaan. Oli taas ihaninta nähdä parasta ystävää pitkän välimatkan takaa. Käytiin pikaisesti mäkissä vetämässä vähän safkaa ja juostiinkin jo bussille. Toinen moka kun jäätiin vahingossa kaksi pysäkkiä tallipysäkin jälkeen ja jouduttiin kävellä koko matka takaisin tallin bussipysäkille ja siitä tallille. Kuitenkin ajoissa saavuttiin tallille ja katsottiin vielä lähtölistoja joissa oli pienet muutokset. Mentiin hoitamaan ja letittämään Tinoa. Pian Tino olikin letitettynä ja suojat jalassa odottamassa karsinassa. Jätettiin Tino hetkeksi ja mentiin katsomaan ratoja.

 Heti astuessani maneesiin tunsin hirveän jännitysaallon, jota tosin olinkin odottanut jo koko päivän. Pari rataa seurattiin ja muistelin missä mitkäkin siirtymiset ja kohdat. Lähdettiin sitten jo juoksujalkaa tallille jossa heitin kisakamppeet niskaan ja Elina varusti Tinon. Pieni hoppu tuli mutta lopuksi selviydyttiin jopa hiukan aikasissa odottamaan maneesin oven aukeamista.

 Tino oli saada hepulia paikoilla seisomisesta ja oli tosi jännittynyt ja ylväänä tähyili ympärilleen. Taluteltiin vähän edestakaisin kun hyöri niin hirveästi.. Arvasin ettei tästä hyvää seuraisi. Sitten
olinkin jo verkkaamassa. Verkasta ja kisoista kerron kuitenkin myöhemmin...

Kisojen jälkeen kun kaikki jännitys oli kadonnut, suonenveto jylläsi jaloissa yritin taluttaa vaivalloisesti Tinon takaisin talliin. Jätin Tinon Mirkulle, joka otti Tinolta varusteet pois. Menin maneesiin etsimään Elinan ja perheeni ja kuulemaan prosentit. Maneesista lähdin Elinan kanssa hakemaan tallista varusteita ja suunnattiinkin heti kotia, vaikka tarkoitus oli ollut jäädä katsomaan kisoja. Mulla oli sen verran huono olo, en tiedä johtuko jännityksen laukeamisesta vai nälästä. Kotiin kuitenkin tultiin kaupan kautta. Kotona ollaan nyt syöty hyvin, fiilistelty päivää ja naurettu paljon Elinan kanssa. Kisavideota en ehtinyt lataa eikä kuvia ole tullut. Niihin palaillaan varmaan sunnuntaina koska meidän matkamme jatkuu huomenna saloa kohti ;)

Hämmentynyt ja rauhallinen

Pääsin juuri koulusta ja tarkoituksena oli kuvata teille videopostaus tästä päivästä. Kuitenkaan kameraa en ottanut kouluun ja en tiedä ehdinkö tallilla. Aika menee tiukaksi ja pian olenkin jo juoksemassa bussiin vastaan Elinaa.

Eilinen viimeinen kisatreeni piti olla Tinolla koulua. Niin minulle ainakin luvattiin mutta kaskummaa huomasinkin illan loputtuani menneeni estetunnin Gandalfilla. Siitä lisää myöhemmin.

Vaikka en Tinolla ole mennyt kuin sen kerran, kaksi viikko sitten. Mua ei jännitä melkein yhtään. Toissapäivänä jännitys oli jo melko suuri nytten eilen illan tullen ei mitään eikä toistaiseksi vieläkään mitään. Saa nähdä mitä ilta tuo tullessaan.

Kisakamppeet pakattu, silti tuntuu että oon unohtanut jotain. Lähden vasta verkkaamaan 18.40 ja ollaan Elinan kanssa tallilla josku neljältä. Lisäksi pari kohtaa on vielä opettelematta radasta, hups. Vielä on aikaa opetella! Kumpa olisi ollut aikaa opetella ratsastamaan paremmin Tinoa..

Näihin tunnelmiin nytten kuittaan ja palataan illalla kisapostauksen parissa! :)
(Onko tyhmää että selitän näin yksityiskohtaisesti mun kisat, mulle tää on silleen iso juttu, ekat kisat niin ajattelin sitten kerrankin panostaa, ja onhan tässä teille jotain luettavaa sitten.)

Lähtölistat tuli, jännitystä ilmassa

Ette tiedäkkään kuinka vaikeaa oli kirjoittaa äskeistä Tino postausta. Kertomatta että juuri sillä kaverilla meen kisoihin. Maanantaina mulla luki taas joku ihan muu heppa kuin piti. Listassa piti olla Lassi tai Veksi, mutta siellä lukikin Leo. Päädyin menemään Kamulla, kuitenkin sanomalla vahvasti että sillä mä en mene kisoihin. Kerron tunnista myöhemmin, mutta pistelin säpöä primukselle ja sovittiin siitä että menen kisoihin Tinolla. Tyytyväinen olen jotenkin tähän ratkaisuun silleen, kunhan se ei vain pukittelisi tai vetäisi päätään.

Päivällä tulin koneelle, tarkoitus oli vain istua tekemään Esko Roinesta esitelmää. Päädyin primuksen sivuille katsomaan jospa lähtölistat olisi jo tulleet. Siellä ne oli. Siellä mun nimi luki. Ensimmäistä ja viimeistä kertaan. Ekat kisat ikinä.Vaikka luokka ei ole päätähuomaavaa eikä edes tasoani, silti mua jännittää ja sydän hakkaa aina kun alan ajattelemaan perjantaita. 

Katselin netistä sykeröiden tekemis ohjeita ja entistä enemmän alan pyörittelemään mielessäni mitä kamalaa perjantaina voisi tapahtua. 

Tärkeintä on että saan mailman parhaan tukihenkilöni paikalle, Elinan. Pitkään mietin jaksanko sitä rumbaa että Elina tulee meille, kisat, lauantaina aamulla lähtö saloon, kahdella tallilla käyminen ja lopuksi vielä Elinan estekisat sunnuntaina. Mä aina epäilen mun jaksamista. Jaksanko tehdä sitä ja tätä, oonko mä täysillä mukana. Jaksanko edes lähteä parhaan kaverin kanssa ulos. Epäilen pitkään ja pohdin kaikki päivän tapahtumat ja tilanteet, mitä käy. Kallistun useimmiten siihen etten jaksa tehdä mitään.. Silloin kun kisoihin ilmoittauduin ensimmäinen henkilö jolle menin asiasta puhumaan oli Elina. Elina oli se joka sai mut edes ryhtymään koko touhuun. Tottakai haluan että Elina tulee paikalle, vaatisi se sitten mun jaksmaiselta kaiken. Tärkeintä on, että kun mä perjantaina nään Elinan voin itkeä ikävästä ja halata sitä ja se tsemppaa mut yrittää parasta perjantaina. Joko mä itken koko loppu perjantain huonosti menneen radan takia tai pienten onnistumisten tai suurten onnistumisen saan olla iloinen koko illan. En tiedä, sen tiedän että yritän parhaani varsinkin kun mulla on mahtavia ystäviä jotka tsemppaa ja perhe. 

Vaikka varmasti monelle teistä kisat on peruskauraa, mulle ne on erillainen tilanne. Siellä näytetään mitä osataan. Kaiken lisäksi saan tietää tuomarin näkökulman ratsastusksestani. Ken tietää, ehkä mä innostun kisaamisesta. 

Huomenna on kuitenkin vikat treenit, tosi estetunnilla. Toivottavasti Tinolla. Kuitenkin pääsen vähän vielä hahmottamaan mitespäin siellä hepan selässä istutaan ja keskittymään vaikka istuntaan. Yritän päivitellä huomisesta heti, että perjantaina voitte lukea heti kisakuulumiset. 

Ei tän näin pitänyt mennä

Ei, ei, ei, EI. Kuullessani kellä menen, tuli automaattisesti suusta sana ei. Ei Tinoa. Mulla pitäis olla kisareeniä, mutta saan Tinon, jolla en todellakaan ollut suunnittelevani meneväni kisoihin? Enhän ollut edes koskaan ennen ruunalla mennyt? 

Rauhotuin kun juttelin open kanssa. Sovittiin että menisin jollakin muulla kisoihin, että menisin  vaan nyt tämän tunnin sillä. Alku tunnin Tino oli pehmeä suusta. Loppu tunnilla se oli kova kuin kivi. Elikkä tunti meni suunnilleen siinä että olin tyytyväinen alkutuntiin, raviin, käyntiin, kunnes Tino alkoo aukomaan suutaan ja vähän protestoimaan. Eniten mua jännitti laukka. Pukittelisiko se vai mitä se tekisi. Otettiin laukkaa. Ei pukkia, ei mitään. Oli rauhallinen kuunteli oli tuntumalla antoi käyttää raippaa ja pohkeita. Hiukan hidas ja tahmea kuitenkin. Sen huomasi myös kun lyhennettiin laukkaa ja tiputti muutaman kerran raville. Loppuun onnistui kivasti. Pieni takapään heitto tuli yhdessä vaiheessa mutta ei mitään suurta. 

Eniten mua häiritsi vaan se kun en tiennyt miten Tinoa ratsastaa pois sen kivisestä suusta. Keskityinkin sitten open neuvoilla enemmän hyvään tahtiin joka oli kuulemma tärkeää Tinolla. Kädet oli kyllä tosi kipeät ja oikein odotin välikäyntejä että pääsisi lepuuttamaan käsiä. Lopuksi tehtiin avoja ja onnistu hyvin. Tinolla on myös erittäin vino kaula, menee helposti ihme asentoihin eikä tahdo pysyä suorana. Ärsyttävää oli myös se kun se nykäisi päätä alas aina välillä. Pistinkin rehellisesti kohtia tuohon videoon (pari postausta sitten) etten peittelisi mitään. En tiedä onko tänne järkevää pistää niitä huonompiakin pätkiä mutta niin, tuntui jotenkin oikealta. Kuitenkin Tinosta tykkäsin kaikkine ongelmineen.

2.12 videkooste Tinosta

Video viime maanantain tunnista. Kerron siitä lisää kun tulee kuvia!

Videokooste, odottamaton hevonen

Toinen kisatreeni, listalla piti lukea Lassi, tai niin ainakin luulin. Ison, komean, ruunan, täysin eri maata kuin Lassi, nimi odotti listassa. Veksi. Innoissani ja samalla järkyttyneenä menin katselemaan Veksiä edellisellä tunnilla. Osa musta oli ihan kauhuissaan toinen osa oli innoissaan. Hyppäsin selkään kun edellinen tunti loppu. Se tuntui niin isolle, sopivalta mulle. Katselin sen metrikaulaa, ihan erillainen kuin Iinan. Nauratti ja ihaillutti. Veksi tuntui reippaalle ja tähyili hirveästi ympärilleen, silti se tuntui rentoutuneelta. Alettiin keräämään ohjia ja aloitin aika pitkällä ohjalla koska Veksi nosti heti päätään korkeammalle kun otti ohjia. Vaikka se nosti päätään, ei se tuntunut yhtään enemmän jännittyvän. Se näyttää jännittyneeltä mutta ei tuntunut siltä. Sain käynnissä aika nopeasti hyvää tuntumaan ja pian otettiinkin ravia. Peloissani nostin ravin, kuvittelin sitä isoksi pomputtavaksi, sellaiseksi jonka ravissa en osaisi istua koulukisoissa. Yllätykseni se oli tosi pehmeää mutta isoa. Jännitys katosi saman tien Veksin liikkeestä, mutta siirtyi sen kaulaan. Sain sen pyöreäksi mutta erittäin korkeaksi. En osannut laskea sitä yhtään, toisaalta se kyllä tuntui rentoutuneelta ja hyvälle vaikka siltä ei näyttänyt. Tyydyin siihen sitten että kunhan saadaan jotenkin nätti paketti niin sillä pärjättäisiin. Ravi meni vähän jo hakiessa, muutamia hyviä pätkiä mahtui sekaan ja huomasin kuinka paljon paremmaksi Veksi muuttui kulmissa ja ympyröillä.

Otettiin laukkaa ja aluksi mietin että tähänkö tää hyvä loppuu? Veksi heitti vähän takapäätä ja teki ihme loikkasun. Luulin aluksi että se pukitti, myöhemmin videolta katsoessa tajusin että se nosti väärän laukan ja korjasi vain sen. Kuitenkin tämän olemattoman pukin jälkeen laukka tuntui hyvältä ja pyörivältä. Veksi ei säikkynyt rohkeita pohkeita ja oli kuuliainen. Tässä vaiheessa olin vain hymysuin ja hymy kasvoi vielä enemmän kun laskettiin raviin. Minkälainen ravi sieltä tulikaan! Sen takajalat polki niin hyvin ja se tuntui mahtavalta. Vaikka ei pysynytkään pyöreänä pelkkä sen vahva liike sai mut iloseks.

Otettiin välikäynnit jonka jälkeen alettiin tekemään käynnissä väistöjä. Ne sujui kivasti, vaikka tosin väistäessä Veksi muuttui hiukan tahmeaksi ja hitaaksi. Ravissa väistöt oli vähän parempia ja onnistui ok. Koko ajan heti alku tunnista olin pitänyt tuntumasta Veksin suuhun. Se otti niin hyvin vastaan, ei pehmeästi ei kovasti, vaan sopivasti juuri mun kädelle joka helpotti hirveästi. En edes tiedä miten ilmaista tuota tuntumaa mutta tuntu hyvälle kädelle. Loppu raveissa kun annoin pidempää ohjaa huomasin kuinka ilman tuntumaa Veksi alkoi heti ravaamaan lujempaa eikä niinkään muistanut kuunnella enää istuntaa. Lopuksi sain sen kuitenkin vähän hillittyä ja laskettua raviin. Olin erittäin tyytyväinen koko tuntiin ja erittäin onnellinen että pääsin menemään Veksillä. Se oli kyllä yksi hienoimmista hepoista mitä oon ratsastanut. Jännityksellä ootan meenkö sillä kisoihin. Maanantaina selviää! Yksi tunti on vielä kertomatta ja senkin ratsastin eri hevosella, jolla tosin olen jo saannut kuulla että en kisoihin mene.
Valitettavasti kuvia ei ole, kun en niitä vielä ole saannut. Lisään niitä erikseen johonkin postaukseen sitten!

Joulukuun spessu postaukset

Taas on se aika vuodesta millon pääsee rentoutumaan ja lihoamaan ja nauttimaan sisäolosta. Pitkään mietin teenkö joulukalehterin mutta yksinkertaisesti aiheet ja aika ei riittänyt. Teen kuitenkin spesiaali postauksia useita, muutama idea ja toteutus on jo tehty. Lisään niitä sitä mukaan kun saan kokonaan valmiiksi. Kuitenkin saatte nyt ehdottaa mitä erikoispostauksia haluatte niin toteutan!
(ps. ridapostauksia tulee kunhan saan kuvat.)

Loppuun vielä pari kuvaa mitä käytiin kuvailemassa Roosan kanssa pari p. sitten!

Katse tulevaisuuteen