Minä valokuvaajana

Valokuvauksessa käytän:

Runko: Sony nex-5N

Putket: Pääsäännöllisesti käytän 55-210mm,  toisena putkena toimii 18-55mm, harvemmin muttei kuitenkaan unohdettuna 50mm kiinteä putki.

Minusta on hassua kun ystäväni nauroivat kun lähdin metsään eväiden kanssa kuvailemaan. Sama asia kuin menisin mihinkä tahansa harrastukseeni. Sain ensimmäisen kamerani 12-vuotiaana ja siitä päivästä lähtien kamera on ollut minulle kuin jatkoajatus elämästäni. Kuvaan kaikkea mikä kiinnostaa, kuvaan kaunista luontoa, hassuja eläimiä, ihmisiä mitä vain mikä linssin taakse mahtaa tulla. Valokuvauksesta kehittyi harrastus vuonna 2013 syksyllä jolloin aloin kuvaamaan meidän järjestelmäkameralla. Opiskelin kaiken kuvauksesta kirjoilla, kuvaamalla. Vinkkien antajana toimi oma isäni joka kertoi lähtökohdat järjestelmäkameran käyttöön ja asetukset ja nimikkeet eri sanoille. Kuvasin eri asetusten kautta ja olin utelias kokeilemaan aina uutta samalle tai eri kohteelle. Nyt voinkin sanoa että olen meidän kameran järjestelmän läpikotaisin tutkinut.

Viime vuoden keväällä, mulla oli tosi rankkaa aikaa. Mä löysin valokuvauksesta itselleni rauhoittavan elementin. Erillaisilla kuvilla, erillaisilla valoilla mä tunsin että pystyin kertomaan jotain sellaisia asioita mitä ei sanoiksi saa. Se rauhoitti mua sisäisesti ja turvauduin valokuvaukseen. Tartuin kameraan kun alkoi ahdistamaan. Keskityin kuvaamiseen ja ainoastaan siihen mitä kamera kaappasi yhdeltä ainoalta hetkeltä. Yksinkertaista mutta kaunista. Auringonlaskun aikaan mun mieli lepäsi eniten, katsellen ja kuvaten laskevaa aurinkoa. Vastavalo, sitä kun opin kuvaamaan juoksin ulos aina auringonlaskun aikaan kuvaamaan ja käytin silmin näkevän auringon laksemisen jokaisen hetken.

Näin on edelleen, rauhoitun kun kamera on käsissä. Kamera on eloton hiljainen kaveri, se ei tuomitse vaan jakaa sinun kanssa näkemisen kauneuden. Vaikka kuvaamista olen vähentänyt, se on mulle tärkeä harrastus ja hevosten parissa viihdyn varsinkin kameran kanssa, kaikki pitää ikuistaa, kaikesta pitää luoda muistoja, jokaisesta elämänvaiheestasi. 

Mun koko elämäni on jotenkin kaapattu kameralle, tärkeä osuus valokuvaamisessa on itse kuvien katseleminen ja muisteleminen. Rakastan istua tietokoneella vanhoja valokuvia katsellen, ehkä muutaman kyyneleen menneisyydelle luon, kun muistelen sitä hetkeä mikä kuvassa on.

Miten on mahdollista tallentaa niin pieni hetki jota muistella lämmöllä tai surulla myöhemmin. Tapahtumarikas päivä voi sisältyä tasan yhteen valokuvaan joka tuo kaikki muistot päivästä, tai viikosta mieleen. Se on ihmeellistä minusta, mutta se on valokuvauksen arvo, luoda taidetta, luoda muistoja.

Minä valokuvaan ilmaistakseni itseäni ja arvostaakseni sitä mitä näen.