Sometimes is better to let go //Viimeinen tunti ratsastusoppilaana

En tiedä pitäisikö sanoa, viimeinkin lähdin primuksesta. Ensimmäisestä ja viimeisestä ratsastuskoulustani. 29.12.2014 ratsastin viimeisen ratsastuskouluoppilaan tuntini Lassilla. 

Olen kyllä erittäin tyytyväinen että pääsin lopettamaan tuntiratsastuksen Lassin kanssa. Lassista tuli mulle tärkeä tän kauden aikana ja oli hyvä päättää sen kanssa upea, kehityksellinen kausi. 

Kun mut puntattiin selkään Lassi jännittyi ja hetken opettaja kierrätti meitä kentällä. Päästi kuitenkin pian irti ja Lassi kulki vähän rennompana mutta hätkähtäen mun jokaista pientä liikettä. Lassi tuli nopeasti pyöreäksi ja korotti päänsä tosi ylhäiseksi ja näytti enemmän jännittyneeltä. Yritin vähän löysää ohjaa ja antaa sen olla mutta opettajalta tuli vastaan että pitäisi kerätä enemmän ohjia. Ravatessa Lassi alkoi jo vähän rentoutumaan ja tuli tosi hyväksi. Lassi oli paljon kuuliampi ja helpompi ratsastaa läpi ilman satulaa. Alettiin tekemään tehtävää halkaisija keskeltä lyhyttä sivua ja suoralla voltti oikealle ja myöhemimn vasemmalle. Tässä Lassi meni melko jännittyneenä mutta viimeisellä voltilla yhteistyö alkoi taas pelaamaan. 

Otettiin laukkaa koko kentällä ja pitkillä sivulla sai vähän lisätä ja antaa mennä. Ei oikein ehditty Lassin kanssa innotua kunnolla mutta hitusen yritettiin mennä kovempaa ;) Oli hauskaa ja hymy nousi Lassin suloisuudesta koska se tuntu innostuneelta vaikka vauhti ei kovin lisääntynykkään.

Laukan jälkeen pyörittiin pitkään keskiympyrällä ja työstin Lassia. Lisäsin muutamissa kohdissa tarkoituksella että saisin vähän pontevuutta Lassiin ja nauratti vähän kun opettaja huusi että Lassi juoksee alta vaikka se oli täydellisesti hyppysissä ja kuunteli tosi hyvin. Ympyrällä kokeilin pitkään neuvottua lyhyempää ohjaa Lassin kanssa ja muoto muuttui tosi korkeaksi. Itse en hirveästi tykkää niin ryhdikkäästä. Lassi meni myös paljon helpommin kuolaimen alle. Saatiin muutamia erittäin hyviä pätkiä jolloin se kulki hienosti ja astui alle. Lassi oli koko tunnin tosi nöyränä ja yhteistyöhaluisena. Olin tosi tyytyväinen Lassiin. Yritin panostaa myös istuntaan pääsäännöllisesti ryhtiin. Tunnin lopussa huomasin kuinka jalkani nousivat tosi korkelle, olisi pitänyt tajuta laskea jalkoja ja vähän rentoutua. Perse oli kyllä aika kipeä kolmesta tunnista peräkkäin ilmansatulaa ja vähän hankaloitti istuntaa :D haha käynnissä en meinannut melkein ollenkaan pystyä istua... 

Otettiin vielä vähän rennompaa ravia ja päästettiin myös ohjaa ja kerättiin takaisin. Lopuksi siirryttiin kulmiin pienille volteille jossa mentiin vähän pidemmällä ohjalla ja hidasteltiin hevosia. Lassi oli lopputunnista jo tosi rentona ja jäi super fiilis. 

Lopuksi kun käveltiin pitkillä ohjilla kaikki parhaat muistot tuli mieleen. Muistelin niitä ja lopuksi halasin Lassia pitkään ja surullisena itkien kuinka ratsastuskoulu aikani päättyisi tähän hetkeen. Onnelliseen hyvään tuntiin.