Epäonnistumisista opitaan ja myöhemmin noustaan /kisat

Tuntui melko epätodelliselta astua talliin ja mennä katsomaan lähtölistoja. Huomasin etten enää ollut viimeinen lähtijä. Ruvettiin Elinan kanssa aikatauluttamaan päivän kulkua ja päädyttiinkin pian Tinon luokse harjaamaan ja letittämään. Kehnot sykeröt saatiin valmiiksi ja mentiin vielä maneesiin katsomaan ratoja. Opettelin ja analysoin vähän ratoja ja heikkoja kohtia. Huomasin myös että tuomari oli erittäin tiukka.. Pian juoksenneltiinkin ympäri tallia etsimässä vikoja kamoja ja lähdettiinkin kävelemään maneesia kohti. Aikataulu oli jäljessä viisi minuuttia ja pyörittiin pimeässä talvisessa ilmassa. Tino hermostui ja jännittyi ja näytti siltä että olisi hypännyt pystyyn jos oltaisiin oltu hetkeäkin paikoillaan.

Pian olinkin rauhallisena Tinon selässä ja säädin jalustimet, liian lyhkäsiksi. Ajattelin että ei se mitään ei haittaa en ota turhia riskejä. Aloitin ratsastamaan verkassa melko nopeasti käynnin läpi ja Tino tuntui tosi jännittyneelle ja ei tahtonut ottaa apuja läpi. Meni hetki ja ravailtiin jo ja totuteltiin maisemiin niin Tino alkoi vähitellen rentoutua ravissa. Pian huomasinkin sen olevan tosi hyvin alussa ja kaikista tärkeimpänä pehmeä suusta! Se ei ollut yhtään kivikova normaali itsensä vaan miellyttävän pehmeä ja kuulias. Se liikkui hyvässä tasasessa tahdissa eteenpäin. Otin laukkaa ja Tino pysyi hyvin tuntumalla ja jännitys oli kokonaan pois. Olin ihan uudenlaisella energisellä motivaatiolla ratsastamassa verkassa ja Tinosta lähti hyviä pätkiä! Pian huomasinkin ajan hurahtaneen ja huomasin että pian olisi mun vuoro. 

Pyörin vielä pari ympyrää ja tähyilin rataa. Pysähdyin ja muistelin kymmenesti radan mielessä. Mulla on tosi huono muisti ja varsinkin ahdistuksen ja stressin yhteydessä mun mieli tyhjenee yleensä kokonaan. Siinähän se paniikki sitten iski ja ekana tuli mieleen mun jalustimet jotka oli vähän häirinnyt verkassa. Hätiköidysti laskin ne reiällä parilla. Ratsastin muutaman voltin ja tuntu pysyvän jalassa. Heti sen jälkeen mun nimi kuulutettiinkin jo. 

En muista mitä tein ennen radan alkamista, kai jonkusen pääty-ympyrän ja pörräsin tuomarien ja katsomon edessä koska tinolle nousi pieni jännitys.

Vihellys, käännyin ja tulin ravissa. Ajattelin vain suoraan ja vasemmalle. Juuri ennen vasemmalle kääntymistä Tino teki kiemuran vasemmalle jonka sain heti korjattua takaisin mutta vaikuttava se oli ja pisteitä tuli 5,5. Sitten puoli ympyrät joita olin stressannut ennalta että saadaanko oikean kokoiset. Vasemmasta ympyrästä tuli tosi pieni ja oikeasta suht koht normaali ja hyvä pisteitä 5.0 & 5,5. Seuraavaksi pätkä ravia jossa mun ajatukset huiteli ihan karkuteillä, en ajatellut yhtikäs mitään, en kerta kaikkiaan mitään. Olo tuntui kun robootilta joka vain ohjasi hevosta suuntaan tai toiseen. Keskiravi E-M onnistui tosi hyvin omasta mielestä, vaikka Tinon pää olikin kohti taivasta se oli pehmeä kädelle ja miellyttävä ja lisäsi hyvin, papereissa ainoa positiivinen kommentti olikin tästä osiosta, pisteitä 6.0.
Ärsyttävää mutta valitettavaa, jännityksen keskellä unohdin ratsastaa käynti siirtymisen jolloin palasin takaisin ja tällä kertaa vähän enemmän radassa mukana ja ajatukset mukana, tosin pettyneellä ja luovuttaja fiiliksellä. Pisteitä 2- 6.0. Seuraavaksi Tino tuntuikin vähän hyytyneeltä ja mun jalka alko kramppaamaan. Ihan jäätävä suonenveto laukkaa nostaessa, mutta silti se sieltä nousi ja pysyi koko ympyrän ajan, pisteitä 6.0. Jatkettiin laukassa ja seuraavaksi tuli jännittämäni koko rata leikkaa. Tino on estehevonen luonnollisesti se saattaisi vaihtaa laukan  joten olin päättänyt olla tarkka. Tie sujui tosi hyvin ja laukanvaihtoa ei tullu olin tosi tyytyväinen ja pisteitä tuli 6.5. C:ssä laukan nosto 6.0. Keskiympyrä. Voih tämä kohtalokas keskiympyrä. Toisin sanoen puoliksi huono ja puoliksi hyvä. Käännyin liian ajoissa ja tuli suhtkoht pieni keskiympytä josta moite, mutta toinen puolisko.. Kaiken sen jännityksen kesken hellitin ja ajattelin oikeasti että mitä oon tekemässä. Vilkaisin Tinon niskaa ja tajusin unohtaneeni yhtään ratsastaa sitä pyöreeksi. Tajusin samassa että olin munannut koko radan, silti pienellä ponnistuksella sain Tinoon vähän yritystä vain muistamalla koko radan ajasta, lopussa vain ratsastaa, melkein viimeisellä osiolla. Heti myötäsi ja arvatkaa kuinka harmitti että annoin kaiken psyykkisen pilata koko suorituksen... Pisteitä 5.5. Ympyrän jälkeen pari askelta ravia jonka jälkeen keskikäyntiin. Tässä taas muistin ratsastaa ja Tino oli hyvin kuulolla ja näytti siltä miltä se olisi voinnut näyttää koko radan jos olisin vaan antanut psyykkisten vaikeuksien väistyä. Lopuksi olinkin suorittanut radan loppuun ja tervehdin ja hellitin ohjat. Loppu pisteet 6.5, 6.0 & 6.0.
Yleisvaikutelmasta 6, 6, 6 & 6.5. Tuomari oli tosi tiukka ja tosiaan ei mitään positiivistä palautetta ollut paperissa, kuulin samaa muilta.

Erittäin hämmentynyt olin ja pettynyt. Niin sanotulta kotivalmentajalta näkyi heti ekaksi mieltä pahoittava katse josta paistoi pettyneisyys. Siitä seuraava puhe ei ollut mieltä ylentävää, en ratsastanut, ratsastan paremmin tunneilla ja itsenäisesti, miksen näyttänyt parasta kun oli sen aika? Kyllä mä tiesin noi heti radalta pois tullessani. Mulla ei ollut pienintäkään arviota kuinka rankkaa psyykkisesti pikku rataharkat voivat olla mun herkälle mielelle, tai ylipäätänsä melkeinpä kelle vain joka ei ole tottunut kisoihin... 

Annoin Tinon Mirkulle ja lähdettiin heti Elinan kanssa kotia mun pahan olon takia. Mulla oli hirveä nälkä ja kaipa kisoista tulleet tunteet mylläsivät myöskin. Illan, yön, aamun analysoinnin jälkeen mun mieli alko vähän kirkastua Elinan avulla ja tajusin että ne oli vaan kisat, kaikki epäonnistuu joskus ja sen että Tino on oikeasti haastava hevonen joka vaatii ratsastusta. Silti sain olla mahdottoman tyytyväinen verkkaan. Verkka korvasi huonosti menneen radan. Tino oli silti hieno ja me näytimme ihan aidolta kisaratsukolta!

r. WASHINGTON "Tino"
103,5p yv 35 57,500%
7/14