sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Räpellystä esteiden yli



Muutama viikko sitten iski kauhu. Esteitä, Eetulla. Aluksi ajattelin että jes, Eetu oon hypännyt sillä paljon ja se on kiva. Sitten tulikin se pelko, että se kieltää mitä se on tehnyt paljon lähiaikoina. Reippaasti lähdin kuitenkin tunnille ja ratsastin Eetun tosi reippaaksi heti aluksi. Hypättiin ympyrällä pientä verkkaestettä, opelta tuli myös kehuja kuinka reipas Eetu oli ja kuinka hyvin tultiin.

Tämän jälkeen tultiin linjalla kahta estettä ja heti kauhukseni ne oli korotettuja. Vaikka sydän hakkasi tuhatta odotellessa, yritin kerää kaikki varmuuteni mitä oli jäljellä ja lähdin ratsastamaan hyvällä laukalla estettä kohden. Heti ensimmäinen virhe, meinasi kieltää ympyrällä olleeseen pieneen 30cm esteeseen. Lähestyin ensimmäistä korotettua estettä pala kurkussa. Yli päästiin melkein kieltäen, tultiin tosi juureen. Seuraava uhkaavasti edessä ensimmäistä esteestä sainkin tarmoa ja ratsastin mutta mitäs sitten. Eetu lähti juoksemaan ohi, se tuli ihan puskien takaa ja en aluksi osannut tehdä mitään. Tultiin pariin kertaan ja joka kerralla sama juttu, ohi mentiin. 



Vein Eetun takaisin esteelle ja näytin että kaikki hyvin. Tultiin uudestaan ilman pikku estettä. Vähän peloissani jo. Tiesin että se kieltää, varauduin siihen. Ja niin olin jaloillani maassa puoliksi itkien, naamat punaisena, kädet täristen. Ärsytti ja pelotti. En ollut koskaan pelännyt hypätä esteitä, ennemmin vain jännittänyt. Nyt sydän hakkasi rinnassa kädet tärisi, jalat meinasivat pettää. Yritin esittää rohkeaa, että mitään ei olisi tapahtunut, että sitä sattuu, kaikki tippuvat välillä. Takaisin vaan selkään ja uusi yritys.


Tulin uudestaan koko tehtävän, esteet laskettuina. Selvästikkään Eetua ei haluttanut hyppiä isoja esteitä, eikä mun taidot riittäneet viemään esteelle hevosta joka ei halua hypätä. Tultiin tällä kertaa tehtävä puhtaasti, tosi ulkojalka paukkuen viimeiselle esteelle.
Hirveä tunti kaikin puolin. Taas yksi vahvistus siihen miksi minun ei pidä tykätä esteistä. Onneksi en tykkääkkään, liian vaarallista touhua minun makuun, on mulla vielä pieni itsesuojeluvaisto tallella! Kyllä esteet olisi kivaa jos alla olisi varma ja luotettava heppa, jota tälläinen kehno esteratsastaja hypyttäisi esteiden yli...




2 kommenttia:

  1. viimesissä kuvissa näyttää tosi hyvältä, vaikka alku tuntuikin olevan melkoista sähellystä. ihanaa, että joku uskaltaa myöntää, että tällä kertaa ja tällä tunnilla taidot eivät riittäneet korkeampiin esteisiin :) oot kuitenkin taitava ratsastaja, vaikka nyt ei onnistunutkaan.

    VastaaPoista
  2. Kiitos ihanasta kommenttista! Hymyillytti :)

    VastaaPoista