Itsenäisesti Iinalla

Tiistaina äiti lähti heittämään mua tallille ilta kuudeksi. Tarkoituksena olisi mennä Iinan kanssa koulutuuppailua ja rataan tutustumista. Arvasinkin miten Iinan pyydystämisessä kävisi, ja varasinkin aikaa sille puoli tuntia. Mutaisessa tarhassa sitä metsästin kunnes viimein puolen tunnin jälkeen jääräpäinen Iina antoi mulle periksi ja antoi yllättävän helposti viimein antaa itsensä kiinni, toki kourallisella porkkana paloja.
Harjasin ja satuloin ripeästi ja pian keikuinkin jo satulassa. Iina tuntui rauhalliselle mutta kun ohjat otti käteen alkoi taas kipitys ja pidätteet oli käytössä. Käynnissä Iina alkoi vähitellen toimimaan hyvin ja myötäsi heti parin ympyrän jälkeen. Tuntui kivalle, ja näytti kuulemma kivalta. Kun olin tyytyväinen käyntiin otettiinkin jo ravia. Ravissa Iina vain parani ja pysyi pyöreänä melkein kokoajan ja kuunteli pidätteitä ja meni mun tahtomaa vauhtia. Pyörittiin enimmäkseen ympyrällä ja tehtiin jopa muutamia lisäyksiä, joista Iina anto hienosti ottaa takaisin. Olin tosi tyytyväinen raviin ja nostin oikeaan laukan. Aloitin työstämään laukkaa ja melko pian katselinkin että hei täähän myötää ja kantaa itsensä, ja laukassa! Super tyytyväinen olin, vaikka tätä tosi hyvää hetkeä ei kun puoli ympyrää kestänyt, on se jo kuitenkin huimaa edistystä mitä kolme kuukautta sitten aloitettiin. Hiljaa hyvä tulee!
Sitten otinkin vasempaan ja homma pläsähti täysin. Ravista kun vaihdoin sitten suuntaa niin siinä jo huomasin että nyt mennään eikä meinata, Iina lähti laukkaamaan reipasta laukkaa eikä tamma tahtonut pidätteitä millään kuunnella. Pian kun saatiin vähän tasaisuutta laukkaan ja pidätteitä läpi siirsin raviin. Siinä taas muuttui entistä pahemmaksi, pyrki menemään kovaa ravia, ja kun askel ei riittänyt yritti nostaa laukkaa. Oli ihan voimatkin lopussa kun siinä tuli vähän taistelua että mitä vauhtia oikein mennään. Itketti ihan koska alku tunti sujui niin huipusti ja loppu tunnista piti mennä niin huonosti. Siinä pitkään yritin sitä rauhoitella ympyröillä ja käynnissä (kun ei edes käyntiä tahtonut mennä rauhallisesti) lopuksi vähän onnistuin ja sain sen ajoittain rauhalliseksi ja hillityksi. Vedettiin vielä heC tutustumisluokan rata kisatreeniksi, ihan että tutustuisin rataan (postausta myöhemmin). Meni ihan ok verrattuna laukan jälkeiseen raviin, mutta ehdottomasti seuraavaksi kun Iinalla ratoja harjottelen teen sen ennen laukkaa ja pidän paremmin huolta laukkojen välisestä ravi siirtymisestä. Oli nimittäin vähän oma moka kun siinä annoin toisen vain mennä että itse pääsisin helpommalla, noh enpä onneksi päässytkään. Opittiin siis paljon tästäkin kerrasta ja seuraavaa kertaa odotellessa! On pakko kyllä sanoa että ihanaa kehitystä meillä on ollut ja Iina on kyllä niin mahtava hevonen!