Laamapojan kuulumiset!

Moni onkin kysellyt mitä Kamulle kuuluu, mm. hoidanko sitä edes enää.
Kamusta postailu on jäännyt vähälle koska tallissa ei saa enää hoitajat kuvata niin en ole saannut kuvia enkä viitsi kuvattomia postauksia Kamusta tehdä. Nyt poju oli tarhattu lauantaina kun satuin olemaan juuri tallilla, onnenpotku!

Kamuhan voi todella hyvin. Se on pysynyt oikein terveenä lukuun ottamatta haavoja jotka sillä oli jalassa aika kauan jonka takia sillä käytettiin pinteleitä, tarkemmin asiasta en tiedä. Lomalle se ei ole kertaakaan vielä lähtenyt onneksi! 

Laamaenkestä♥

Nyt aikaa on sen verran vierähtänyt että melkein vuoden pikkuista olen hoitanut. Pari kuukautta enää niin vuosi on täynnä. Ratsastanut sillä olen vain pari kertaa. Kamuun on keräytynyt luottamusta ja olen sitä oppinut tuntemaan jo jonkin verran. Kamun ehdottomia parhaita puolia on;
Rauhallinen ja väistää kun pyytää, tarkkaavainen eikä häslää liikoja, rentoutuu kun käsittelee rauhallisesti ja huolellisesti, rakastaa pään harjausta/paijailuja.
Muutamaan otteeseen se on jopa torkahtanut syliini. Se tunne kun rakas hevonen painaa päänsä sinun syliin ja nojaa hellästi ja puhaltaa lämmintä ilmaa käsiisi. Sulkee silmät ja luottaa sinuun.
Kamun lempijuttuja on tervehtiä karsinaan tulijoita joko hönkäisemällä tai nuolemalla kättä. Ekaa kertaa kun Kamuun koskin se nuolaisi mun kättä ja tökkäs mua! Ja aina kun lähtee karsinasta se jää kattomaan perään. 

Yks päivä kulta makoili karsinassa ekaa kertaa silloinkun olen sen hoitaja ja oon näkemässä. Menin rauhallisesti karsinan sisälle ja istahdin sen viereen. Aluksi se katsoi muhun unisin silmin ja ihmetteli mitä mä teen. Sen jälkeen se puhalteli mun käteen ja laski sen pään mun reisiin. Ihan velttona se paino pään mun syliin ja piti siinä. Se luottamuksen tunne ja määrä. Aivan ihana! Kamun pää oli kieltämättä aika raskas ja mulla rupeskin puutumaan jalat mutta ehdottomasti olisin voinut olla siinä niin pitkään kun vaan olisin raaskinut. Silittelin Kamua päästä ja kohdista mistä se tykkää. Hieno hetki oli. 

En itseasiassa löydä hirveästi huonoja puolia Kamussa. Se on todella kiltti ja tapittaa karsinassa paikoillaan kun harjaa. Ruoalle se on kuitenkin perso niinkuin varmaan monet muut hevoset :D Ruoka on aina etusijalla. Sen takia yritän ajoittaa hoitamisen ja muut jutut sillon kun ruokaa ei ole lähellä, silloin se on todella seurallinen tai todella uninen ja rauhalliset syleilyhetket on ihania. 

Alkuaikoina kun hoidin kamua ja revin heinää siitä meidän heinäkaapista jota on kaikissa karsinoissa. Kävi vahinko ja se pohjus irtosi ja heinät tuli ulos karsinaan. Kamuhan siitä ilahtu ja syöksy syömään. Otettiin sitten riimulla se pois siitä ja siivottiin ne. Haha sen jälkeen muru aina hamuilee sitä heinäkaappia. Muistan aina tuon hetken kun se tekee niin, ja naurattaa aina! 

Nyppiminen, se on kamala juttu Kamun mielestä. Se on ihan mahoton nyppiessä ja vispaa sitä päätä kuin hullu. Meinas litistää mutkin siinä häslingissä. Kerran sitä vasta olen Kamua joutunut nyppimään mutta se tehtiin aika monissa osissa. Se ei tietenkään auttanut Kamua koska siinä Kamulla ei ole yhtään kärsivällisyyttä. Ehkä kuitenkin oli toisaalta parempi että tehtiin jossain kolmessa osassa että vähän siedätystä saisi karvaturri! 

Elikkä näin. Paljon ollaan koettu mutta paljon on vielä kokematta, puoliakaan Kamusta en ole kirjoittanut tänne. Tästä tulikin nyt tälläinen pidempi osio, toivottavasti joku jaksoi lukea. Jos joku ihmettelee miksi Kamu osio tuolta sivusta ei ole käytössä niin en ole muistanut/jaksanut tehdä sitä. Voisinpa sen tästä raapsutaakin.

Toivottavasti tämä oli kaipaamanne postaus jota jotkut oli toivonut, ja haluan vielä sanoa kuinka tuosta laamapojasta on mulle tullut niin tärkeä ja se on kyllä aina mun sydämmessä♥