Heippa, täältä kirjoittelee onnellinen hevostyttö, jolla oli mitä ihanin ratsastustunti ja hevonen rinnalla. Menin torstaina tallille hyvissä ajoin varautuneena koulutuuppailuun ja ilmansatulaa menoon. Toiveikkain mielin menin katsomaan listaa haaveillessani saada ratsastaa uutta hoitohevostani Jardineroa. Lista tuli ja nimeni kohdalla luki Jardinero. Olin niin iloinen ja kaiken lisäksi sain kuulla että menemme maastoon. Harjailin Hartsan huolellisesti, mutta nopeasti. Varustin ja menin vielä juomaan hirveän helteen takia. Aluksi se näytti hirveän uneliaalta, mutta kamat päällä se oli jo ihan menossa ja ootteli korvat hörössä lähtöä.Nousimme maneesissa selkään ja pistimme vähän lyhkäsemmät jalustimet, maaston takia. Käppäiltiin laidunlenkkiä ja oltiin Hartsan kanssa viimeisinä. Menimme seikkailemaan jonnekkin muuallekkin, jossa otimme vähän ravia. Puolessa välissä tajusin kun ravattiin ja mentiin kaikkien puskien läpi, että pystyin vaan kumartumaan sen kaulalle ja pistämään silmät kiinni ja odottaa että se kyllä menee tästä läpi. Tajusin yhtäkkiä että luotin siihen hevoseen täysin, ilman mitään epäluuloja. Saattaa kuulostaa ihan pehmopuheilta ja kuvitelmalta. Tärkeintä on että tiedän mitä itse koin.
![]() |
| maybe we are not meant to love each others today, but maybe in the future |





Hartsa menee ihan superisti tos neljännessä kuvassa <3
VastaaPoistaKiitti!♥
Poistamenette tosi hienosti! :)
VastaaPoistaKiitos!:)
PoistaSöpöt ;)♥
VastaaPoistaKiitti♥;')
Poista