Eka riparitapaaminen

Moikka! Meillä oli tänään eka riparitapaaminen. Menin siis ihan yksin tonne tuntematta ketään ja no voin sanoa että hankkikaa oikeasti edes yks kaveri tonne mukaan! Alku oli semi karua, en jutellut kellekkää tapitin vaan kirkon penkillä. Onneksi pari tuttua tuli ja ne istui kyllä eri penkillä mutta näköetäisyydellä oli. Vilkuilin niitä sitten siinä ja sitten tajusin että olin hävittäny mun bussirahan. Siinä sitten hädissäni pistin viestiä niille kavereille että onko niillä rahaa mutta ei ollut :D Ikävä oli käyttää heti kännykkää vieläpä kirkossa ja chattailla siinä sitten ja nauraa kavereille. Tapahtui pieni nolo kommahduskin :') Kun Lukelle (tälle kaverille) huidoin siellä ja yritin kertoa asiani elein niin joku toinen poika samalla näköetäisyydellä katsoi että viitoin sille ja se viitto takasin että mitä asiaa jne. Mä vaan repesin ja huitasin takas että ei mitään puhun toiselle ja osotin Lukea. Hävetti kyllä aika paljon.

Kirkossa tuntu että täällä on niin paljon ihmisiä ja kaikki on samaa ikäluokkaa se oli sellanen jännä ja uus fiilis. Törmäsin paljon vanhoihin tuttuihinkin ja pari kyyneltäkin tuli jälleen-näkemisestä entisen parhaan kaverin kanssa. Lopuksi myös tuli sitten mun luokkalainen seuraavaan messuun ja siinä sitten tervehdittiin ja halattiin kun nähtiin. Pääsin heti tähän seurakunta fiilikseen :D Toivottavasti joku ymmärsi tekstistä jotain koska aika väsyneenä tätä kirjotan ja ilta reenitkin pitäis vetää, paikat muuten ihan kipeinä. Kyllä se tästä lähtee, täältä tullaan kesä! (Loppuun jotain turhia kuvia :D, oon pitäny lupaukseni ekasta postauksesta lähtien, muistatteko kenties?)

Instakuvaa

Instakuva taas

Ootd riparitapaamisel

Harmahtava koira väsyny 

Jonku päivän ootd

Aurinko on tullu takasiin :3

Koulun takka :) Rakastan kännykäl kuvaamist ku on nii tarkkaaaa nykysi